• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Pietarimme, Yhteiskunta

Vodka tour: kosteat juhlat

Vodka tour: kosteat juhlat
Kuva: Sergei Mihailitšenko, Fontanka.fi
4 Elokuu 2014

Välillä Fontanka haluaa esitellä virallista neuvostonäkemystä vodkaturismiin - siis joskus, ja lainausmerkeissä, lainaamalla kappaleita virallisista asiakirjoista. Kolmisenkymmentä vuotta sitten kaksi suomalaisnuorukaista pulpahti hotellin altaaseen, mutta ei uima-altaaseen. Kosteat juhlat olivat koitua kaksikolle kohtaloksi.

Itse asiassa, tämän tarinan kahdella päähahmolla ei ollut tarkoitus loukata neuvostokansalaisia käytöstavoillaan. Jopa syyttäjä oli oikeudenkäynnissä heidän puolellaan. Tapauksesta tuli mielestäni mojovin vodka-tour tilannekomedia.

Venäläisten rikollisten slangissa ”kostea tapaus” tarkoittaa murhaa. Vaikka kahden suomalaisten tapaus oli erittäin kostea ja paikoittain jopa liukas, kyse ei missään nimessä ollut murhasta. Koko tapaus kirjattiin asiakirjoihin, joiden rivien välistä hymyilevät nuoruuteni muistot.

Siis, kolmisenkymmentä vuotta sitten Timo Partanen ja Mikko Ronkainen opiskelivat kolmatta vuotta Kauniaisten lukiossa. Timo oli Helsingistä ja Mikko Espoosta kotoisin. Vuonna 1984 kumpikin oli parikymppinen jätkä ja sinkku. He lähtivät kaveriporukalla vierailulle Neuvostoliittoon, matkan perusteena oli kulttuurivaihto. Majoituspaikkana oli Pribaltiiskaja - hotelli. 

Yöllä 18 helmikuuta Timo ja Mikko olivat jo aika kännissä. Pikkutunneilla 19 helmikuuta jätkät pääsivät lopullisesti kondikseen. Alkoi sunnuntai - mutta sen oikea henki oli vielä kadoksissa.

Kännihäirikkö ei ole venäläiselle mikään mörkö. Vielä 1900 -luvun alussa sulhasen valinta perustui siihen, miten hän käyttäytyy kännissä - eikä siihen, oliko hän raitis.

Timon ja Mikon känni oli hilpeämmästä päästä.

”19 helmikuuta 1984 noin kello 2.00 aamuyöllä kaksi voimakkaasti päihtynyttä Suomen kansalaista riisui kokonaan vaatteensa ja hyppäsi alastomina Pribaltiiskaja -hotellin toisessa kerroksessa sijaitsevaan sisustusaltaaseen yleisistä moraalinormeista täysin piittaamatta. Tämän jälkeen he ryntäsivät alastomina Delovoi -baariin, jossa rikkoivat asiattomalla käytöksellään muiden asiakkaiden rauhaa - muun muassa huutamalla suomeksi”.

Tämän on lainaus suoraan tuomiosta. Kuten sanotaan, tässä kaikki.

Vodka tour: kosteat juhlat Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Showta todisti oikeudessa lukuisia paikalla olleita silminnäkijöitä. Kerroksen siivooja lisäsi, että alastomat pojat menivat baariin ”kikattaen”, mikä osoitti tuomarin mielestä syytettyjen ”erityistä kyynnisyyttä”. Baarimikon mukaan baarissa oli teon hetkellä 40-50 asiakasta, jotka ”olivat kaikki tyrmistyneitä”. Baarimikko ei kuitenkaan osannut selittää, mihin hänen antamansa asiakasmäärän arvio perustuu.

Tiskaajan esittämä muistikuva poikkesi hieman muiden kertomasta: hänen mukaan Partasella oli päällä litimärkä hihaton paita. Asia tuskin vaikutti tuomioon, mutta Partasen syyllisyys oli ehkä paremmin peitetty kuin Ronkaisen.

Vodka tour: kosteat juhlat Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Parhaat todisteet toimitti päivystävän miliisin kersantti. Hänen sanojensa mukaan, hän kiirehti baariin heti suomalaisten jälkeen ja ”otti kumpaakin niskasta kiinni”. Partanen ei kuitenkaan suostunut pidätettäväksi vaan rimpuili miliisin otteesta karkuun. Hänen karkutiensä jäi hotellin sokkeloissa lyhyeksi: lukiolainen yritti päästä ulos hotellin ajorampille, mutta osui ovimiehen käsiin. Tuolloin hotellin ovimiehinä oli usein entisiä KGB:n tai Sisäasiainministeriön työntekijöitä, joten osaamista riitti. Lisäksi, Timo piti pelastaa vilustumiselta, sillä ulkona ei sentään ollut toukokuu.

Pidätetyt suomalaiset selittivät heti tekoaan: he halusivat vain selvitä nopeasti humalastaan ja siksi hyppäsivät ensimmäiseen altaaseen, mikä silmiin sattui. Timo myös selitti karkuaikomuksiaan siten, että pelästyi miliisin univormua. Kumpikin osoitti katumusta, tunnusti syyllisyytensä ja vakuutti ettei tällaista tule koskaan toistumaan.

Miliisin esikunta käsitteli tapahtunutta 20 helmikuuta asti. Käsittelyssä ilmeni eriäviä mielipiteitä. Rikostutkintaosasto, joka oli tottunut suomalaisten metkuihin, esitti pidätettyjen vapauttamista: ”Miksi näitä raukkoja pitää riepotella? Eiväthän he Leninin panssarivaunuun kiivenneet.”

Voitto oli kuitenkin ankaran muodollisuuden puolella: esitutkintavankeutta pidennettiin perusteena törkeä yleisen järjestyksen rikkominen, eli huliganismi. Silloisen lain mukaan pisin tuomio tästä rikoksesta oli viisi vuotta vankeutta.

12 huhtikuuta vuonna 1984 tuomari Tšerenkov punnitsi suomalaisten kosteat juhlat. Niistä lankesi kummallekin vuosi ehdotonta vankeutta. Kulttuurivaihto alkoi näyttää erittäin todelliselta: lukion sijaan opetusta järjestettäisin Siperiassa. Tilanteeseen liittyvää murhetta voi ilmaista näyttämällä tapauksen arkistokansio:

Vodka tour: kosteat juhlat Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Ironista kyllä, suomalaisia ei koskaan pidätetty valuuttakaupasta, vaikka valuuttakauppa oli paljon raskaampi rikos kuin huliganismi. Mutta kommunisteilla oli tapana suhtautua erittäin kielteisesti kaikkeen, joka pokkesi heidän ennakkokäsityksistään - käsityksiin ”sopivista” rikoksista mukaan lukien.

Loppu oli kuitenkin luultua parempi. 

Kaupunginoikeus otti asian käsittelyynsä syyttäjä Afanasjevan aloitteesta. Kaupunginoikeus ei kiistänyt suomalaisten syyllisyyttä mutta ehdotti armahtamista. Asiaan liitettiin Partasen ja Ronkaisen omia lausuntoja, jonka mukaan he eivät tahtoneet loukata neuvostokansalaisia. En tosin tajua, mitkä neuvostokansalaiset istuskelivat kello kaksi yöllä valuuttabaarissa.

Kaupungin oikeuden lopullinen lausunto oli, että edellisessä oikeudenkäynnissä ei otettu huomioon, että ”Timo ja Mikko ovat Suomi - Neuvostoliitto - Seuran jäseniä ja urheilijoita, joiden henkilökuvaukset ovat positiiviset, joten ehdoton vankilatuomio on heidän tapojensa parantamisen kannalta tarpeeton”.

Uudessa tuomiossa ei ollut mainittu asian tärkeintä taustaseikkaa: 22 huhtikuuta Neuvostolittossa juhlittiin Leninin syntymäpäivää. Rikolliset olivat suomalaisia, ja Lenin suosi aina Suomea, sillä hän löysi sieltä lyhytaikaista suojaa tsaarin urkkijoilta.

Siksi kaupungin oikeuden tuomari määräsi vapauttamaan kaksikon. Vankilatuomio muuttui samalla ehdolliseksi.

Missä Timo ja Mikko mahtavat nyt olla?

Mikko täytti 10 heinäkuuta pyöreät 50 vuotta. Olisi jotenkin mukavaa tavata Pietarissa.

Sisustusallas on vieläkin Pribaltiiskajan toisen kerroksen aulassa. Kuvitelkaa kaikki vanhan oikeusjutun todistajat seisomassa altaan ympärillä: siinä ovat baarimikko Kotov, tiskaaja Zorina, siivooja Naplekova, miliisi Vyhovanets, ovimies Gvozdenko ja syyttäjä Afanasjeva - ja he laulavat ”paljon onnea vaan!”.

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.