• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Pietarimme, Yhteiskunta

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä?

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä?
Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto
11 Elokuu 2014

Suomalaisten matkat Leningradiin kyseenalaistivat neuvostoväitteen prostituution täydellisestä hävittämisestä. Prostituutio ilmiönä palautettiin lainsäädäntöön vain pari vuotta ennen vuoden 1991 porvarillisvallankumousta. Käytännössä maksullinen seksi kukoisti Leningradissa 70-luvuilta alkaen ja elätti monia ja monia neuvostokansalaisia.

Suomalaiset tuhlasivat mielellään rahaa. Ilman anteliaisuutta vodka -matkat eivät olisi olleet täydellisiä.

Prostituoitu oli neuvostoelokuvien hämärä hahmo, joka alussa kuului vain 20-luvulle: ensimmäiset vuoden vallankumouksen jälkeen, uusi taloudellinen politiikka (NEP), marginaalikulttuurit ja viinipunaisella huulipunalla meikatut vulgaarit likat.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto Lähete elämään -elokuvan episodi

Myöhemmin elokuviin hyväksyttiin irtosuhteisiin taipuvainen nainen, jolla oli kova kohtalo. Työläisten ja maanviljelijöiden valtiossa prostituutiota ei yksinkertaisesti voinut olla: näin ainakin asian tulkitsi lainsäädäntö, jossa prostituutiosta ei oltu määritelty rangaistuksia.

Mutta 70-luvun Leningradissa olemattomasta ja silti häpeällisestä ilmiöstä tuli normi.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? 80-luku. Pidätetty suomalaisten matkailijoiden seuraan lyöttäytymisestä. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? 80-luku. Pidätetty suomalaisten matkailijoiden seuraan lyöttäytymisestä. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Vuosina 1973-74 suomalaisten matkailijoiden määrä kasvoi, ja samalla kasvoi valuuttakauppiaiden määrä. Siinä missä viina on myös kevytkenkäisen tytön tuuri: muuten suuri satamakaupunki on itse itsestään parodia.

Ensisijaisesti prostituutiota edisti sosialismin ihmetalous: kaikkea suunniteltiin kiihkeästi, mutta tuotanto jäi vähäiseksi ja päivittäistavaraa ei riittänyt puhumattakaan muodikkaista vaatteista.

Tytöt yksinkertaisesti kadehtivat harvoja sattumalta näkemiään mallikuvia.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Haavet ulkomaalaisessa muotilehdessä. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Tästä kuoriutui haave. 90-luvulla valuuttaprostituutiosta tuli hetkeksi jopa kulttiammatti. Heitä kutsutiin putanoiksi, heistä sävellettiin iskelmät.

Tänä päivänä prostituutio on raskas ja vaivalloinen elinkeino, johon pakottaa toivottomuus. Silloin, kahtena yönä tyttö tienasi enemmän, kuin hyvin palkattu ammattitaitoinen kaivosmies Vorkutan hiililaivoksessa.

Kaupungin parhaat apajat vallattiin nopeasti. Nämä olivat Jevropeiskaja -hotelli, Neva ja Sever -ravintolat sekä Moskva, Pulkovskaja, Pribaltiiskaja ja Leningrad -hotellit. Ilotyttöjä oli noin sata.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Leningrad, 80-luku, melkein kuin mainosjulisteessa Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Suomalaiset tiesivät paikat kuin oman taskunsa. En halua sanoa että suomalaiset kaipasivat seksiä. Tärkeintä oli juhlat ja hyvä meininki.

Kapitalismin olosuhteissa seksityöntekijä palvelee asiakkaitaan konemaisesti kellon ja hintalapun mukaan. Kun aika loppuu, asiakkaan on maksettava lisää tai lähdettävä. Leningradin yöperhoset olivat toista maata: tausta ja kulttuuri velvoittivat vieraanvaraisuuteen. Tytöt viettivät aikaa suomalaisten kanssa kapakoissa, tanssivat, veivät suomalaisia koteihinsa - joskus aamusta kaikki alkoi uudestaan. Ajanvietto oli toki maksullista, mutta kukaan ei katsonut kelloa. Tytöt lahjoittivat suomalaisille juhlan. Melkein sydämensäkin.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Tytöt olivat suurilta osin provinssista: Kostroma, Jaroslavl ja näin pois päin. Punaiset posket, maatilatyökokemusta. Leningradilaiset harrastivat tätä elinkeinoa harvoin. Maalaisneidit tulivat isoon kaupunkiin opiskelemaan. He täyttivät asuntolat ja hakeutuivat työhön päiväkoteihin tai ompelutehtaisiin. Ajan kanssa heille alkoi valjeta, että tällainen elämäntie ei vie heitä koskaan paikkaan, josta voi ostaa Chanel № 5 -parfyymin - jos he edes olivat kuulleet sellaisesta. Siksi he valitsivat ohituskaistan.

Heillä alkoi mennä hyvin.

Esimerkiksi, Lebedjeva ja Pikulina -neitoset ilmaantuivat Neva -ravintolaan ensi kerran vuonna 1985. Vuonna 1987 kumpikin ajoi uusimman mallin Ladaa. Menopelit heille tuotiin epävirallisestä tilauksesta Tadžikistanista asti, hintalappu oli 11 000 ruplaa per auto. Silloin sanottiin, että tytöt ”lähtivät nopeaan nousuun”.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Tytöistä elivät kaikki muut osalliset. Hotellien ovimiehet veloittivat sisäänpääsystä viidestä kymmeneen ruplaa. Taksikuskit, jotka seisoivat valmiina ottamaan tytön ja asiakkaansa kyytiin, ottivat osansa, ja valuuttakauppiat, ja miliisit. Pimeät markkinat repivät oman osuutensa: aidosta ranskalaisesta parfyymista maksettiin vähintään 300 dollaria. Ja niin, tytöt tuoksuivat juuri siltä kuin piti.

Ulkomaalaisille tarkoitetuissa hotelleissa toimivat Sisäasiainministeriön erikoisjoukot - miliisit, joiden tehtävä oli suojella matkailijoita kaikelta ja estää asiattomia pääsemästä hotelliin. Mutta hotelleihin päästiin silti laumoittain.

Kerran tuttu valuuttakauppias astui koputtamatta miliisin päivystyshuoneeseen Leningrad -hotellissa: siellä Osetrenok (Pikkusampi) -niminen ilotyttö jakoi miliisin kanssa markkoja. Näkemästään hätkähtämättä kauppias uteli, eikä mahdollinen kiinnijääminen potuta miliisiä yhtään. ”Mutta täällä on kaikki meikäläisiä” - kuului miliisin vastaus.

Tänä päivänä Osetrenok asuu Pariisissa ja potee kamalaa nostalgiaa.

Ilotytöt kiinnostivat myös rikollisia. Tytöt kävivät kovaa kilpailua keskenään. Venäjällä sanotaan että ”missä on kolme akkaa - siinä on levottomuuksia”. Tytöt kahakoivat jatkuvasti. Naarmut naamoissa olivat tuttu näky. Tytöt myös antoivat kostoksi toisistaan vinkkejä murtovarkaille. He asuivat vuokra-asunnoissa, jotka olivat toistuvien varkausten kohteina. Välillä tapahtui myös hyökkäyksiä.

Suuri osa tytöistä teki yhteistyötä miliisien kanssa. Tytöt eivät kuuluneet rikolliseen alamaailmaan, jossa miliisimyönteisyys rangaistiin pimeässä rappukäytävässä kuoliaaksi puukottamalla. Siksi he eivät salanneet yhteyksiään miliiseihin ja jopa kehuivat ”omia” miliisejä muille tytöille.

Minun lähteenäni toimi eräs Malvina -niminen tyttö. Yritin turhaan totuttaa hänet peiteoperaatioihin. Yhteistyöstämme oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Häneltä ei tullut muuta tietoa kuin juoruja. Hän ryyppäsi usein, riiteli heilansa kanssa jonka jälkeen tuli minun luokseni yöksi haitari mukana. Haitaria hän soitti erinomaisesti. Jos en suostunut päästämään häntä sisään, hän istahti portaille oveni taakse ja lauloi. Repertuaari oli varsin koskettava: sotalauluja ja muuta vastaavaa. Kerran hän toi minun luokseni umpikännissä olevan suomalaisen. Jouduin nukkumaan keittiön lattialla, sillä rakastavaiset sammahtivat ainoaan huoneeseeni. Miten tällaista voi järkevästi selittää? Elämä on.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? 80-luku. Miliisiasema. Pidätetyt prostitutiosta sekä valuuttakaupasta. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Tytöt joutuivat kaltereiden taakse harvoin. Yksi syy vankeuteen oli klofeliinimyrkytys. Klofeliini on verenpainetta laskettava lääke. Sitä sekoitettiin vodkaan. Matkailija menetti tajunsa ja heräsi ryöstettynä pelkissä pikkuhousuissa.

Rahaa näpisteltiin myös asiakkaiden lompakoista, mutta se tapahtui yleensä kesken juhlien, eikä siitä paljon valitettu.

Kaikki tytöt eivät olleet kaunottaria - etenkin verrattuna nykypäivän malleihin. Mutta joillakuilla oli mainetta. Muistan Ossetini-Rajan, Skvartsenin, Iloisen Lenan, Keisarinna-Pepun ja muut. He todella loistivat. Järkikin oli mukana pelissä. Nämä tytöt saivat valita, kenen kanssa lähteä lemmenleikkeihin. Heidän yöpalkkansa nousi 1500 markkaan. He olivat tietoisia hinnastaan.

Vuonna 1989 prostituutiota viimeinkin kunnioitettiin Hallintolainsäädännön pykälällä 164. Ainutlaatuinen historiallinen hetki! Lain asetuksessa määriteltiin rangaistukseksi itsensä myymisestä 100 ruplan suuruinen sakko. Sakon voi kirjata, jos miliisillä oli ”perusteita epäillä naisen harrastavan seksin myymistä”. Mietimme silloin, mikä riittää sakottamisen perusteeksi - onko epäilyllä perää, jos naisella on päällä lyhyt hame ja pitkät tossut?

Tytöt eivät tästä elämästä rikastuneet. Raha hävisi hiekkana sormien välistä, keho kului - ja niin mainekin.

Vodka-tour: onko Neuvostoliitossa seksiä? Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Pari vuotta sitten tapasin ravintolassa erään tytön menneisyydestäni. Joskus pidätin hänet Nevskillä. Nyt olemme kumpikin viittä kymmentämme lähestymässä. Kysyin hymyillen: ”Kuka sinä nyt olet, Toma”. Hän istahti pöytäni ääreen, antoi poskelleni suukon ja sanoi hiljaa: ”Ženja, jepari ja ilotyttö ovat jepari ja ilotyttö ikiajoiksi.”

Hän on minusta enemmän oikeassa kuin väärässä.

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Комментарии (2):

Erinomaista selontekoa vanhasta Leningradista. Onnitteluni!

Oletteko miettineet, onko naiden kuvien julkistaminen aivan laillista? Selkeasti tunnistettavia henkiloita ja kontekstissa joka saattaa olla yksityiselamaa loukkaavaa. Toivon todella, etta kaikilta kuvissa esiintyvilta henkiloilta on saatu lupa.

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.