• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Pietarimme, Yhteiskunta

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto
Kuva: Fontanka.fi
15 Elokuu 2014 / Kulttuuri, Pietarimme, Yhteiskunta

Suomalaiset ovat sitkeää ja säästäväistä väkeä. Valuuttakauppiat luulivat heitä turhaan sinisilmäisiksi. 80-luvulla suomalaisia huijattiin urakalla tuputtamalla heille jugoslavilaisia dinaareja ruplien sijaan. Suomalaiset vastasivat… islantilaisittain. Leningradin vilunkikonkarit kokivat suuren tyrmistyksen.

Leningradin vilunkimiehet avasivat tämän häpeällisen vodkaturismihistorian sivun vuonna 1983. Kaikki alkoi kuitenkin toisesta huijauksesta, jonka takana olivat aateveljemme jugoslaavit.

Silloin Leningradin alueella oli muutama rakennustyömaa, jossa työskenteli jugoslavialaisia. He vasta osasivatkin trokata tavaraa.

Jugoslavian rahayksikkönä oli silloin dinaari. Maassa riehui hurja inflaatio: dinaarit laskettiin miljoonittain. Neuvostoliitossa asiasta ei tiedotettu eikä tiedetty, sillä Pravda -lehti keskittyi Yhdysvaltoihin ja Länsi-Saksan epäkohtiin. Arvokkaaksi valuutaksi kävi kaikki, mikä ei näyttänyt ruplalta.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Kuva: Jugoslaavian dinaari

Kerran tapahtui kauheita.

Leningradin valuuttakaupan patriarkka kutsumanimeltä Derevnja (Kylä) osti kännipäissään 5000 dinaaria satasen seteleinä.

Derevnja maksoi niistä uuden Ladan hinnan - vaikka Jugoslaviassa viidellä tonnilla ei ostaisi muuta kuin tulitikkurasian. Aamulla Derevnja otti krapularyyppynsä Neva -ravintolassa, ja havahtui huijaukseen. Raivokohtauksessa hän alkoi viskoa dinaareja ympäri ravintolaa. Paikalla olleet asiakkaat poimivat ne lattialta.

Samaan aikaan paikalle sattui näpistelijä kutsumanimeltä Skula (Poskipää). Hän on juuri pöllinnyt lompsan, jossa oli 20 tonnia dinareja. Skula uskoi saaneensa jättipotin ja etsi Derevnjaa. Nähdessään Skulan ja hänen dinaarinsa, Derevnja ajatteli, että hänestä tehdään pilaa - ja veti Skulaa turpaan. Yhteenotto ei kuitenkaan yltynyt kunnon tappeluksi, vaikka osallistujat lattialla pyörivätkin.

Sana tapahtuneesta levisi nopeasti Nevskillä, mutta sanoma muuttui toisenlaiseksi: huhuttiin, että Derevnja on huijannut Skulaa, sillä dinaareilla voi tienata makeasti.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Afonja -niminen keinottelija jututetaan miliisiasemalla Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Puhkesi lyhytaikainen dinaarikuume. Valuuttakauppiaat ryntäsivät etsimään jugoslaaveja - ja löysivät. Kohta kaikki ymmärsivät virheen syyn. Sever -ravintolassa pidettiin palaveri, jossa päätettiin, että haitasta voitaisiin saada hyötyä.

Dinaareja alettiin ostaa urakalla 100 dollaria kassillisesta. Ostettiin vain pieniä seteleitä - 100 tai 50 dinaareja. Näitä kutsuttiin ”meloneiksi” (venäjäksi dynja - sanasta dinar) ja alettiin myydä ruplina ulkomaalaisille. Mikä ettei? Dinaareissa oli kyrilliset kirjaimet, dinaarissa kuvattua ratsumiestä sanottiin venäläiseksi Tšapajev -sankariksi.

Kohta jokaisella valuuttakauppiaalla oli dinaarireservi. Suomalaiset eivät olleet ensimmäisiä uhreja - ensimmäisiksi tulivat eräät kreikkalaiset, jotka majoittuivat Evropeiskajassa. Sen jälkeen tuli suomalaisten vuoro.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Nevskillä pidätetty miliisiasemalla Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Suomalaiset tekivät kuitenkin vastahyökkäyksen vuonna 1984.

Valuuttakauppiaat petti heidän itsevarmuudensa. Eräs Kopernik -nimisellä kundilla oli tapa sanoa, että ”Suomessa ei oo edes taskuvarkaita!”. Huumoritajua suomalaisilla sentään oli yllin kyllin. 

Leningradilainen Fredi oli alansa kokeneimpia. Hän törmäsi suomalaisiin, jotka näyttivät hänelle islantilaisia kruunuja ja kertoivat valuutan olevan harvinaisen ja erittäin arvokkaan - brittiläistä puntaa arvokkaampi. Fredi tahtoi nopean menestyksen ja osti kruunuja 45 000 ruplalla, mikä oli siihen aikaan aivan hurja rahapaukku.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Kuva: Islantilainen kruunu

Suomalaiset jättivät selittämättä erään tärkeän seikan: silloin kukaan ei kaivannut islantilaisia kruunuja edes Islannissa. Sadasta kruunusta maksettiin hädin tuskin pari Yhdysvaltain senttiä.

Kun Fredi kävi valtion valuuttavaihtopisteessä ja sai kassaneidiltä tiedon kruunujen kurssista suklaarasiaa vastaan, hän oli pyörtyä lattialle.

- Tämä on vakava asia! Tästä voi joutua putkaan noin vaan! Minähän olin tinkimässä niiden suomalaisten kanssa koko tunnin! He ovat häpäisset maansa! - vilunkikuningas voivotteli.

Tästäkin seurasi aluksi väärinymmärrys: moni ajatteli, että kruunut tuottavat tuloa. Suomalaiset toivat kruunuja urakalla ja huijasivat montaa valuuttakauppiasta.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Etsivä ja valuuttakauppias keskustassa. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Kutsuttiin koolle kokous, ja Fredi totesi, että kauppiaiden kokeman häpeän voi korvata vain suuremmalla vilungilla.

Syntyi ratkaisu. Kruunuja myytiin Lvivin kaupungista tulleille valuuttakauppiaille. Sieltä kruunujen matka jatkoi Puolaan asti. Mutta tämä oli vasta alkusoittoa.

Eräs kauppias muisti, että hänellä on suomalainen kaveri, joka työskentelee Vsevoložskissa rakennustyömaalla. Hänen kanssaan sovittiin kruunujen tuonnista Suomesta rahaa vastaan. Suomalaisella hieman kesti diilin tajuaminen, mutta lopuksi hän suostui nauraen. Kruunuilla hyviä ihmisiä huijattiin vielä vuoden verran. Sen jälkeen tuli brasilialaisen kruseiron vuoro.

Vodka tour: Suomen torjuntavoitto Artikkelin kirjoittaja Jevgenii Vyšenkov työhuoneessaan. Kuva: Jevgenii Vyšenkovin arkisto

Valuuttakauppa, farkkujen trokaus ja muut seikkailut loppuivat 90- luvun alussa, kun kapitalismi teki paluuta Venäjälle. Kävi ilmi, että talouden muutos voi pyyhkäistä kuukaudessa sen, jota vastaan miliisi taisteli vuosikymmeniä.

Turistiaallotkin kävivät matalammaksi ja matalammaksi. 90-luku oli toista maata - halutessamme voimme jatkaa kertomustamme tästä uudesta vaiheesta: Suomella on siinäkin paikkansa.

Montako suomalaista on ehtinyt käydä Neuvostoliitossa vodkaturisteina? Se on helposti laskettavissa:

  • Otetaan tärkein vaihe, eli vuodet 1972 - 1988. 16 vuotta. Viikottain Leningradiin tuotiin 200 bussillista, 40 päätä per bussi. Tulos: 8000 per viikonloppu.
  • Kuukauteen mahtuu 4 viikonloppua, eli kuukaudessa Leningradissa kävi 24 tuhatta vierasta, vuodessa 288 tuhatta.
  • 16 vuoden aikana Leningradissa vieraili reilut 4 miljoonaa suomalaista.

Moni kävivät tietenkin useamman kerran, mutta me emme laskeneet alusta, eli vuodesta 1959, emmekä laskeneet mukaan niitä, jotka tulivat lentokoneella tai junalla. Karkeasti yleistäen, Leningradissa ehtivät käymään kaikki Suomen silloin täysikäiset miehet.

Ja se on jotain. He ovat kuin omaa sukua.

P.S. Vodka tour -artikkelisarja päätyy. Leningrad -matkat muuttivat suomalaisten käsitystä Venäjästä - ja päinvastoin. Leningradissa lomailtiin juhlinnan, seikkailujen, salakaupan ja lemmenleikkien merkeissä. 

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Комментарии (1):

Osattiin sitä meikäläisetkin vanhat 100 set joiden arvo oli 1markka kävi myös kaupaks.

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.