• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Yhteiskunta

Venäjän tapaan: Jono

Venäjän tapaan: Jono
Kuva: Sergei Nikolajev, Fontanka.ru
29 Elokuu 2014 / Kulttuuri, Yhteiskunta

Miksi venäläiset a) näyttävät rakastavan jonottamista ja b) pyrkivät kaikin keinoin jonon ohi? Ehkä siksi, että jonon järjestys on samalla eräänlainen paremmuusjärjestys?

Venäläiset pyrkivät usein etuilemaan jonossa - mutta syynä ei ole kiire tai kasvatuksen puutteet. Tämä on niin sanottua irrationaalista käytöstä. Menneessä elämässä jokainen neuvostolapsi osasi kysyä, missä on jonon pää, eli ”kuka on jonossa viimeinen?”. Neuvostoarmeijassa taas pyrittiin siihen, ettei ”viimeistä” jäisi.

Aloitetaan epäselvyyksistä. Tänä päivänä monissa yökerhoissa kävijän ranteeseen lyödään sisäänpääsyn merkiksi pieni leima. Neuvostoliiton jonoissa käteen piirrettiin järjestysnumero.

Tottumuksella on voima, totesi joskus Lenin. Hän aloitti venäläisten tapojen muokkaamista. Muuten, Suomen voi todeta osasyylliseksi tähän: Lenin piileskeli tsarin urkkijoilta juuri Suomessa - ja Suomen poliisi oli mukana leikissä, kun kieltäytyi luovuttamasta Leniniä Petrogradiin. 

Jonon ohittaminen tapana perustuu jonottamiseen. Jonottamisen taustalla on päivättäistavaroiden piiinava puute.

Yksi 1900-luvun suurimmista runoilijoista, Oden, kysyi kerran Brodskilta, miksi  Neuvostoliitossa varastetaan autoista tuulilasinpyyhkimet. Brodskii vastasi, että syynä on varaosien puute autokaupoissa. Oden kuitenkin katsoi, että ilmiöön pitää olla myös jokin metafyysinen syy.

Moni pohtii venäläisen sielun arvoituksia, vaikka ratkaisut ovat silmien edessä.

Sama Brodskii muistaa maistaneensa ensimmäistä kerta Coca-Colaa 33-vuotiaana. Oli vuosi 1973, jolloin hänet pakotettiin lähtemään ulkomaille, vodkaturismin parhaassa vaiheessa. Kokis teki laillisen tulon Neuvostoliittoon vasta vuonna 1988.

Neuvostoliitossa oli puute kaikesta tolkullisesta tai tarpeellisesta. Kyllä tarvittavaa pystyi hankkimaan, mutta se oli vaikeaa. Sitä joko etsittiin ja jonotettiin, tai ostettiin niin sanotusti kaupan takaovesta - siihen tarvittiin laajat verkostot ja ylimääräistä rahaa.

Jos sinulla on verkostot ja rahaa - kuulut eliittiin, tai olet ainakin tehnyt ensiaskelesi elittiin päästäksesi. Et ole enää rivimies, olet jo upseeri.

Neuvostohierarkian huipulla olivat puoluepamput. Mutta edes heillä ei ollut sellaisia kodinkoneita joita oli vaikkapa kotkalaisen ahtaajan käytössä. Vuonna 2013 Venäläisessä museossa järjestettiin eräs näyttely, jossa oli esillä ihmeellinen valokuva: ”Brežnev puoluetovereineen metsästysretkellä”.

Venäjän tapaan: Jono Kuva: ruutukaappaus sivusta maxpark.com

Kuvassa, keskellä metsää oli puupöytä, pöydällä alkoholipullot. Juomat ovat kotimaista Zubrovkaa, joka tuskin saa kehuja nykyaikaiselta alkoholin asiantuntijalta, sekä pari viskipulloa. Mietikää, että tämän pöydän isäntä hallitsi tuolloin tavalla tai toisella puolta maapalloa.

Maassa jonotettiin kaikkialla ja kaikesta. Vaikka perunoita, vaikka niitä voi kasvattaa missä vain. Jonotettiin kirjoja, jos ne kertoivat muusta kuin puolueen historiasta. Hammastahnaa, jos sen pakkauksessa oli enemmän kuin kaksi väriä.

Yleensä ihmiset ymmärtävät asian parhaiten esimerkin avulla. Tässä esimerkki: vodkaturismin aikana suomalaiset toivat Leningradiin vanhentuneet paristopakkauksensa. Neuvostoliittolaiset laittoivat ne vitriinikaappeihinsa koristeiksi. 

Nyt se naurattaa.

Silloin se tuntui nöyryyttävältä.

Tästä voi kirjoittaa viisaan ja paljastavan artikkelin. Mutta niitä on jo yllin kyllin, ja ne ovat tylsää luettavaa.

Nauramme sille itse. Mutta se, että kääpiö vääntää vitsiä omasta pituudestaan, ei anna muille oikeutta nauraa hänelle.

Jonosta on ollut tavallaan kansalaisten objektiivinen velvollisuus.

Kuvitelkaa neuvostoliittolainen tutkimuslaitos vaikkapa vuonna 1975. Insinööriosastoon ryntää nuori nainen. Hän huutaa: kaupassa ”heitettiin”  (näin sanottiin Neuvostoliitossa halutuista tavaroista ja elintarvikkeista, jotka myytin rajoitetun erin) makkaraa, ne jotka tarvitsevat, antakaa minulle rahaa”. Kerättyään rahat hän juoksee jonottamaan.

Tänä päivänä voi bongata venäläisen ökyrikkaan aviopuolison tallustavan Milanon kävelykatua - hän ei etsi mitään, vain katselee laiskasti näyteikkunoita. Kääntyy kulman taakse - siinä on vihannespuoti. 

- Oi miten hienot tomaatit! - hän huudahtaa.

Hän muistaa menneisyytensä. Hän on liki viisikymppinen. 1970-luvulla tällaiset tomaatit olivat hänelle vain haave - harvoin hän niitä maistoi.

Jono toimii niin, että sen mitä jonotetaan, on pakko loppua juuri ennen sinun vuoroasi. Lihatiskin myyjä ilmoittaa siitä hätkähtämättä. Tuntuu siltä kuin olisit myöhästynyt lentokoneesta. Kotona odottaa nälkäinen perhe, mutta ruokaa ei ole.

Kysymys ei kuitenkaan ole nälästä vaan siitä, että ihminen tarvitsee aina vähän enemmän kuin hänellä on. 

Neuvostoliitossa seuraava anekdootti oli suosittu:

Mummo astuu kaupan sisään ja kysyy myyjältä: hyvä ihminen, mitenkös niin että lihaa ei ole?

- Oletko sinä muori ihan sokea? Tämä on kalakauppa - täällä ei ole kalaa! Lihaa ei ole lihakaupassa, se on tuossa meitä vastapäätä.

Tämä on vuosien aikana kypsyneen aggression juuri: sinä jäät ilman tänään, joku toinen - huomenna.

Jono on kiveen hakattu järjestys. Ohi menevän pitää olla todellinen liukerteleva konkari - muuten hän saa turpaansa.

Marksismin klassikot väittivät olosuhteiden määrittelevän ajattelutapaa. Näin se on. Klassikot ovat vain unohtaneet erään tosiseikan: olosuhteet muokkaavat ihmisen ajattelutavan jo varhaisessa vaiheessa - jonka jälkeen ajattelutapa määrittelee olosuhteet.

Älkää suuttuko meille. Yrittäkää ymmärtää. Ette oikein tajua, mitä jono ilmiönä tarkoittaa.

Pyrimme ohittamaan jopa jonon passintarkastukseen, vaikka siinä ei ole mitään järkeä, sillä kuitenkin pitää odottaa matkatavaroita yhdessä muiden matkustajien kanssa.

Mutta meidän sukupolvelle ei kai enää mahda mitään. Vanhoille koirille on turhaa opettaa uusia temppuja. Meille on turhaa osoittaa paikkaamme jonossa. Siinä ei ole järkeä - sillä odotamme matkatavaroitamme yhdessä.

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Комментарии (6):

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.