• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Yhteiskunta

Venäjän tapaan: Myöhästymiset

Venäjän tapaan: Myöhästymiset
Kuva: Sergei Nikolajev, Fontanka.ru
5 Syyskuu 2014 / Kulttuuri, Yhteiskunta

Tällä kertaa perehdymme ikivanhaan venäläiseen tapaan - eli myöhästymiseen. Miksi myöhästymme koko ajan? Aihe nousi esille suomalaisten lukijoidemme kysymyksistä, mutta tekee hyvää myös meille pohtia asiaa.

Venäjällä sanotaan näin: neiti myöhästyy treffeiltä, mutta nuori mies viivästyttää tuloaan. Mies kun on korviaan myöten varattu, ja hänen on pakko suoriutua kaikesta ajoissa. Jos päivän aikataulu ei pidä heti aamusta, illalla tilanne on jo katastrofaalinen. Niin kuin ampumisessa: tähtäsit millimetrin virheellä - ja luoti osuu toiseen maaliin.

Myöhästymisillämme on myös filosofiset - tai pikemminkin geopoliittiset syyt. Sanotaan, että venäläisiä on paljon. Se ei ole totta. Kohta saksalaisiakin on yhtä paljon kuin venäläisiä. Mutta katsokaa tätä maapalloa tarkkaan. 

Tehdään mielikuvituksellinen lento Pietarista vaikka Sahalinin saarelle. Uralin jälkeen alkaa Siperia. Siihen mahtuu ainakin toista kymmentä Suomea yksi toisensa jälkeen - eikä yhtään asutusta näy. Me venäläisetkään emme tiedä, mitä kaikkea siellä on. Jospa maaperästä löytyy niin isot timantit tai öljylähteet, että Lontoon pörssi romahtaa?

Siperiassa on tapa sanoa, että taiga on lakimme, ja karhu - syyttäjämme.

Venäjä on siis rikas. Mutta kuvitelkaa vielä, että teillä on palatsi, jossa on sata huonetta, ja vain pari piikaa. Vaikka he väittävät pesseensa lattiat kaikkialta, te ette voi sitä tarkistaa. Jos piiat ovat laittaneet tarvittavan esineen uuteen paikkaan, se ei löydy koskaan.

Pietari Suuren aikana määräys Siperian uuden sotapäällikön nimittämisestä vietiin lähetin välityksellä. Lähetin matka Siperiaan kesti vuoden - ja saman verran kesti paluumatka Pietariin. Keisari sai Siperiasta raportin, kun ehti jo unohtamaan uuden päälikkön nimittämisen… 1800-luvun alussa keisari Paavali Ensimmäisen, Siperian moguli Demidovin kuparitehtaille Nižnii Tagiliin lähettämät tarkastajat joskus katosivat kokonaan: Uralin taiga ikään kuin nielaisi heidät tarkastuksen jälkeen.

Kun venäläiseltä kysytään, miksi hän myöhästyy, vastaukseksi kuuluu, että kaikkeahan ei ehdi tehdä.

Sitäpaitsi päivärytmimme voi hidastua jonkun jännittävän  asian tai ihmisen ilmestyttyä kuvioon. Syntyy kiinnostava keskustelu, ja rutiinit väistyvät sen tieltä. Lopuksi tajuat, että myöhästyt - minkäs teet?

Epäilen pahoin, että kansan suhde Vladimir Putininkiin pysyy vahvana osittain juuri siksi, että hänkin on maankuulu myöhästyjä. Hän myöhästyi jo kauan ennen virkaan astumistaan. Sain kuulla, että hänen kollegansa KGB -turvallisuuspalvelusta kysäisivät häneltä usein että ”Volodja, milloin sinä jo ostat rannekellon?”. Sama Volodja oli kuulemma niin kova tutkimaan papereita, että jäi työhuoneeseen pitkään yöhön. Tapa siis kulkee yhteiskunnan kaikissa luokissa, presidenttiä myöten.

Nyt Putinilla on kuulemma kelpo rannekello - mutta tilanne ei ole paljoakaan muuttunut. Hän myöhästyy jälleen tapaamisista, mutta onnistui liittämään Krimin Venäjään kahdessa viikossa, kun katsoi sen tarpeelliseksi.

Venäjällä ison alueen kuvernööri varaa vain pari minuuttia sillan rakennusraporttin tutustumiseen - hänhän on erittäin varattu viranomainen, ja se onkin ihan totta. Toisaalta, jos vaikkapa taiteilija käy tervehtimässä tätä samaa kuvernööriä, hetkellisestä tapaamisesta voi syntyä pitkä ja kummallekin osapuolelle niin kiinnostava keskustelu, että kuvernööri myöhästyy kokouksesta, jossa käsitellään miljardi-investointeja.

- Pyydän anteeksi, hän vain osoittautui niin kiinnostavaksi henkilöksi, - selittää kuvernööri saapuessaan, ja häntä ymmärretään.

Venäjällä on muuten tapana käsitellä ja päättää asioista suullisesti. Allekirjoitukset seuraavat perässä, eikä niillä ylipäätänsä ole merkitystä. Suullinen käsittely kuulostaa ulkomaalaisille mystiseltä loitsimiselta.

Joskus 90-luvulla olin mukana liikemiesten keskustelussa, johon osallistui myös eräs kotkalainen yhteistyökumppani. Keskusteltiin muun muassa rautateitse liikkuvasta lastista. Suomalainen sanoi takaavansa lastin saapuvan ajoissa.

- Voitko täsmentää häneltä, takaako hän, vai vastaako hän siitä, että lasti tulee ajoissa? - pyysi venäläinen liikemies tapaamisen tulkkia.

Se muutti vastauksessa kaiken.

Venäjän kielessä ”takaaminen” on ainoastaan lakitieteellinen termi. Mutta vastuu liittyy konkreettiseen ihmiseen, joka vastaa kunniallaan tekemisistä virallisista menetelmistä huolimatta.

 Suullinen käsittely vaati monta törmäämistä - siis tapaamista, sovittua tai satunnaista - erilaisissa paikoissa, kuten kahviloissa ja tiettyjen hotellien baareissa. Näin syntyy tapaamis-myöhästymiskulttuuri, jossa aika ei ole niin tärkeä kuin yhteiset tavoitteet.

Ai niin. Unohdin erään seikan. Venäjällä on supersuosittu Maiju Lassilan novelliin perustuva elokuva, jossa kaksi suomalaista lähtee kaupunkiin ostamaan tulitikkuja. Muistaakseni sen hahmo Antti Ihalainen myöhästyi melkoisesti, kun matkasta tuli seikkailu.

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.