• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Yhteiskunta

Venäjän tapaan: "Neukkula" ja "Ryssämaa"

Venäjän tapaan:
Kuva: Sergei Nikolajev, Fontanka.ru
11 Syyskuu 2014 / Kulttuuri, Yhteiskunta

Miten venäläiset suhtautuivat arkeensa ennen ja nyt? Mistä saa vitsailla, mitä ärsyttää, ja miksi ulkomaalainen ei saa arvostella Venäjää venäläisten kuulleen vaikka hän olisi kuinka oikeassa?

Neukkula on venäjäksi ”sovok”. Päällisin termiin latautunut tunne on syvä ärtymys. Ryssämaa on venäjäksi ”Raška”. Sen keksivät glamourin rakastajat 2000 -luvun alussa korostakseen omaa kuuluvuuttaan maailman parhaimmistoon. Kumpikin sana on nyt menettämässä meemin asemansa. Toisaalta kumpikin edelleen heijastaa tietynlaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Minkähänlaisia? Yritämme nyt tutkia yhdessä.

”Sovok” tarkoitti alun perin lasten hiekkalapiota. Samalla sanalla alettiin jossain vaiheessa kuvata Neuvostoarjen epäkohtia - sillä sovok tuntui kansasta lyhenteeltä sanasta ”sovetskii”. Tehdastyöntekijät eivät kuitenkaan käyttäneet sovok -sanaa. Se oli kriittisen älymystön ironista slangia.

Sovok -sana kuulosti kotoisalta, mutta aina nalkuttavalta. Sanaa käytettiin enimmäkseen tilanteissa, jolloin jokin arkijuttu ei sujunut, kuten piti tai kun jouduttiin odottamaan. Esimerkiksi, kun ostetiin Kosmos -savukkeita, jotka eivät meinanneet millään syttyä, sillä tupakka oli kosteaa. ”Sovok!” - kiroili tupakanpolttaja.

Tai sitten, kun jonotettiin ruokakaupassa erittäin haluttuja kilohailisäilykkeitä, mutta kullanarvoisen purkin lisäksi oli pakko ostaa tarpeettomat halvat karkit. ”Sovok!” - jono päivitteli.

Toisaalta sanan ahkerimmatkin käyttäjät olisivat väitelleet tappeluun asti, jos joku olisi kyseenalaistanut neuvostourheilijoiden saavutukset tai neuvostokansan panoksen Toiseen maailman sotaan.

Enemmistö siis kannatti Neukkulaa hyvässä ja pahassa. Tätä yhteistä näkemystä kuvaa parhaiten neuvostoajan laulu, jossa lukuisten arjen epäkohtien vastapainoksi ylistetään avaruusalusten tuotantoa, patojen rakentelua ja balettia.

Oli vielä toinenkin seikka:

Vaikka neuvostoliittolaiset kuinka haukkuivat kotimaataan Neukkulaksi, sana oli kielletty ulkomaalaisilta kokonaan - vaikka ulkomaalainen olisikin osannut käyttää siitä oikein. Vain lapsi saa haukkua omia vanhempiaan. Ulkopuolinen ei saa.

Me neuvostoliittolaiset nauroimme itsellemme. Kerron tässä vanhan anekdootin, joka on nuorille sukupolville vain osa historiaa:

Kaksi vanhaa kaveria törmäävät sattumalta toisiinsa. Toinen on duunari, toinen eteni urassaan miltei ministeriksi. Viranomainen haluaa vilpittömästi tukea vanhaa kamuaan ja kysyy:

- Kuule, miten voisin auttaa sinua?

- Pystyt sinä siis tekemään ihan mitä vaan?

- Näin on.

- Kuule, käskisitpa sitten, että vodkapullojen korkkeihin tehtäisiin pidemmät läpät. Niiden avaaminen on tosi hankalaa.

Korkit tehtiin silloin foliosta. Läppä oli osa korkkia, ja siitä piti vetää avatakseen pullon. 

Tämä muistuttaa hieman vanhaa satua, jossa velho tai haltija tarjoaa päähahmolle hänen toiveidensa toteuttamista - anekdootista näkyy, mikä oli Neukkulassa toiveiden taso.

Uudet ajat ja uusi taloudellinen järjestelmä muuttivat ikivanhan sadun tulkintaa, joten kansa väänsi uuden anekdootin:

Jengiläinen saa kiinni velhon, joka tarjoaa hänelle kolmen toiveen toteuttamista. Rikollinen ei ole uskoa velhoa ja vaatii todistuksia hänen taikamahdistaan. Velho kertoo jääneensä eilenkin kiinni ja toteuttaneensa erään toisen ihmisen toiveen miljoonasta taalasta. Ahaa, sanoo jengiläinen, jos sinä velho pystyt kaikkeen, voitko sitten kertoa minulle sen miljonäärin kotiosoitteen?

2000 -luvulla villi kapitalismi väistyi nousukauden tieltä ja glamour tuli muotiin. Rikastuminen julistettiin jokaisen ihmisen tavoitteeksi. Ajan hengen ilmentymäksi kelpasi Roman Abramovitš, joka osti brittiläisen futisklubin ja keräsi loistoaluskokoelman. Tytöt haaveilivat prinssistä, joka odottaisi heitä kuoharilla täytetyssä kullatussa jacuzzissa.

Näyttääkseen maailmalle tyyliä, tavalliset ihmiset häiriköivät silloin lomalla Turkin hotelleissa ja uimarannoilla. Miljärdöörit piinasivat Ranskan rannikoiden rauhaa. Jotkut joutuivat jopa pidätetyiksi.

Kun neuvostoajasta ei jäänyt jäljelle mitään hyvää, Neukkulasta tuli Ryssämaa, eli sovok -sanan sijaan otettiin käyttöön termi ”Raška”.

Raška oli ihan toista maata, kuin Sovok.

Neukkulassa elettiin sitä rakastaen, kuin rakastetaan välillä väkivaltaista ja hankalaa, mutta silti herttaista ikiomaa isää. Ryssämaata halveksuttiin, kuin pätkätyöläistä huoltoasemalla - vaikka samalta huoltoasemalta saatiin tai pikemminkin pöllittiin bensaa omaan luksusauton tankkiin.

Tänään Putin tekee maan eliitille selväksi, että pankkitilien ja huviloiden paikka on maan rajojen sisällä. 

Mutta presidentin ajatus ei mene perille. Sitä näennäisesti kannatetaan, mutta suljettujen ovien takana kasvaa tyytymättömyys äkilliseen poliittiseen käänteeseen.

Jotkut jatkavat silti samaan malliin kuin ennen. 

Entinen Pietarin kaupungin neuvoston kanslian päällikkö Aleksandr Zaragatskii vaihtoi viime vuoden lopussa työpaikkansa, kun hänelle tarjosi pestin eräs energiayhtiö, jota johtaa Venäjän korkeatasoisen viranomaisen poika. Vaikka maan poliittinen linja on selvästi kääntymässä kohti maltillisuutta ja isänmaallisuutta, Zaragatskii järjesti kesällä juhlat, joihin kutsui esiintymään laulaja Julio Iglesiaksen - ja maksoi hänen matkansa ja palkkionsa. Juhlista tuli komeat. Tuntuu kuitenkin siltä, että juhlat osuivat poliittisesti väärään hetkeen.

Saa sitten nähdä, mikä meemi otetaan käyttöön sovok- ja Raška -sanojen sijaan.  

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Комментарии (1):

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.