• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Yhteiskunta

”Maa on valmis kulttuurivallankumoukseen - nyt”

”Maa on valmis kulttuurivallankumoukseen - nyt”
Kuva: Jevgenii Asmolov, DP
21 Syyskuu 2014 / Kulttuuri, Yhteiskunta

Yksi Venäjän tunnetuimpiin kuuluva kirjailija, toimittaja ja historioitsija, Dmitrii Bykov, suostui haastatteluun ainoalla ehdolla: hän halusi puhua vain kirjallisuudesta. ”Kirjallisuus on minun ainoa asiantuntemusalueeni” - sanoi hän vaatimattomasti. Vuosi sitten Dmitrii Bykov ennusti Krimin liittämisen Venäjälle, sodan Ukrainan kanssa ja yhteiskunnassa tapahtuvan taiteiijoiden vainoamisen… Kyllä, kirjallisuudestakin tuli puhuttua.

<…>
Luulimme 90-luvuilla, että meille on suotu tietynlaiset oikeudet, odotimme jotain…
 
- Emmekä odottaneet. <…> Ensiksi, minä tunnen hyvin Venäjän historian. Toiseksi, minä ymmärsin varsin hyvin 90-luvun muutosten syvyyden ja perusteet. Neuvostoliiton normien tilalle tulivat resurssien yksinkertainen uudelleenjako ja moraalinen rappio. Neuvostoliiton tieteen ja taiteen saavutusten jälkeen tuli takapakki, muutos kohti keskiaikaa, päin nationalismia ja uskonnollista fanatismia. Minä viihdyin 70-luvulla kaikesta sen aikaisesta rappiosta huolimatta. Suhtautumiseni Neuvostoliittoon ei missä nimessä ole yksipuolinen. Olin varsin jyrkästi eri mieltä 90-luvun ihmisten kanssa. En koskaan kuulunut liberaaleihin. En ole nytkään liberaali. Nyt me olemme kaikki samassa veneessä: Venäjän kaikki poliittiset tahot haluavat yhtä ja samaa - oikean politiikan paluuta Venäjälle sen imitoinnin sijaan. Tulevaisuudessa me kiistelemme, riitelemme, eroamme poliittisessa mielessä - se olisi kunnon elämää. Nyt me olemme yhtenäisiä, mutta se yhtenäisyys ei kestä kauan.
 
Ette siis viihdy samassa veneessä liberaalien kanssa. Mielestäni siellä on kiva seura…
 
Minä en ylipäätänsä jaa ihmisiä liberaaleiksi ja ei-liberaaleiksi. Liberaali -termi on menettänyt merkityksensä kauan sitten. Joskus liberalismi oli heikon henkilön täsmävalinta. Sitten liberalismista tuli yhteiskunnallisen urheuden merkki. Nyt ”liberaali” -sanasta tehtiin leima. Sitä käyttävät valeisänmaalliset, jotka luulevat maailman haluavan ryöstää Venäjältä alueet ja luonnonvarat. Minä en ajattele näissä kategorioissa. On ihmisiä, jotka haluavat maan elävän. Ja on ihmisiä, jotka haluavat kaiken sotivan kaikkea vastaan, sillä sota oikeuttaa kaiken. En halua elää maassa, joka muistuttaa sotaleiriä.
 
Sanoitte, että olemme nyt kaukana 70-luvun Neuvostoliitosta…
 
Me putosimme syvälle. Jos arvioidaan neuvostokulttuurin, -tieteen ja -filosofian tasoa 70-luvulla, sieltä löytyy merkittäviä hahmoja. Minä haluan korostaa, että 1960-70 -luku oli Neuvostohistorian kiinnostavimpia vaiheita - ja lupaavimpiakin. Šakkilaudalla oli kesken monien vaihtoehtojen peli. Sitten pelinappulat pyyhittiin laudalta ja elämä yksinkertaistui kertaheitolla. On toinen kysymys, että saavuttaakseen 60-70-luvun tason piti selviytyä 30-40-luvuista, jotka olivat varsin kauheat. En ole varma, olisinko itse valmis maksamaan 70-luvun monimutkaisuutta sillä hinnalla. Me olemme nyt 30-40-luvulla, jotka nekin toteutuvat pienemmässä mittakaavassa: matalampi piippu, ohuempi savu. Edessämme on epäilemättä räjähdysmainen kulttuurikehitys ja uusi ”suojasää”, uudet Tolstoit, Dostojevskit ja niin edelleen.
 
Mainitsitte hinnan…
 
Kyllä, ennen kultakautta pitää käydä läpi synkät ajat, Krimin sota, ”kuolleen vuosikymmenen”, kansainvälinen häpeä ja sisäiset vainot - kuin 1800-luvulla. Se on välttämätön koettelemus. Sen hinnalla ostetaan uusi alku.
 
Mutta 1830-40-luvulla oli joitain merkkejä uusien kirjailijoiden ja ajattelijoiden tulosta? Näettekö nyt yhtä merkkiä?
 
Ei silloinkaan ollut yhtään merkkiä! Ymmärrättekö? Otetaan vaikka 1840-luku: se oli kuollut kaskimaa. Heti kuin siinä iti joku uutuus, vaikka nuori Dostojevski, se istutettiin kaltereiden taakse tai karkoitettiin - kuten Saltykov-Štšedrin, tai pidätettiin, kuten Turgenev, joka sai tuomionsa nekrologista Gogolille, ja kirjoitti kuuluisan Mumu -novellin vankilassa. <…> 1850-luvun alussa mikään ei osoittanut uuden kultakauden alkua. Gogol oli tukehtua kuin kala hiekassa ja kuoli loppujen lopuksi siihen toivottomuuteen. Ajan henki näkyy parhaimmillaan Oblomov -novellissa sen päähahmon unessa. Uniepisodi oli kirjoitettu 1840-luvuilla. Novelli saatiin valmiiksi ja julkaistiin vuonna 1859. Venäjän tila on samanlainen, kuin Oblomovin tila: Oblomov ymmärtää, että pitää nousta sohvasta, mutta hän ei pysty nousemaan: synkkä painajainen kestää ja kestää. Mikään ei ennustanut tulevaa fantatista kulttuurin kukoistusta.
 
Haluan täsmentää - odottaako meitä samanlainen fantastinen kulttuurin kukoistus?
 
Kyllä, joten keskinkertaisuuden on kohta aika väistyä. Venäjä ei kestä pitkään ilman happea. Tarvitsemme kaikki ”hallamme” vain siksi, että ”suojasäästä” tulisi rajumpi ja iloisempi.
 
Tajuaako Venäjä nyt että on aika jättää sohva?
 
Kyllä se tajuaa! Mutta se ei ole vielä herännyt ja unikekona paineskelee painajaistensa kanssa. Unessa Venäjä näkee itseään suurena, ja hetken kuluttua saarrettuna saarena, ja vielä hetken kuluttua köyhänä ja kilttinä. Nämä ovat vain merkillisä unia. Siksi ”venäläinen aate” ei sisällä mitään myönteistä ajatusta - paitsi että olemme maailman kiltein kansa ja siksi tapamme kaikki nyt heti. Meillä ei ole mitään positiivista ohjelmaa. Olemme unessa. Kärsimme hallusinaatioista. Mutta jokaisesta unesta aina herätään.
 
Eräässä toisessa haastattelussa sanoitte, että ihmisiä ei onnistuttu suistuttamaan pois järjiltään.
 
Ei tietenkään!
 
Minusta tuntuu että onnistuttiin. Syntyikin lause, että yhteiskunta jakautui kahtia: on viides kolonna sekä kuudes osasto. 
 
Itse asiassa yhteiskuntamme jakautuu kolmeen ryhmään: ensimmäinen ryhmä on niin sanotusti länsimielisiä ja demokraattisten vapauksien kannattajia. Niitä kutsutaan joskus liberaaleiksi tai jenkkinuolijoiksi. Toinen ryhmä on ihmisiä, jotka huijattiin peittämättömän shovinismin yksinkertaisella hypnoosilla, joka on sinänsä Fasismin rajalla. Niitä myös on. He iloitsevat kuolemista ja julistavat jokaista rauhan puolustajaa sodan lietsojaksi ja tappajien suojelijoiksi. <…>
 
Entä kolmas ryhmä?
 
Se on varsin iso ryhmä. Ja se on perinteisesti passiivinen. Se kallistuu aina voittajan puolelle. Se on se Nekrasovin kuvaama ”satavuotinen hiljaisuus”. Jumala suojelee jos sitä hiljaisuutta yritetään häiritä. Saamme heti kansalaissodan. Toisaalta miksi sitä ylipäätänsä pitää häiritä? Nämä ihmiset elämän yhteiskunnallisen hypnoosin ulkopuolella. Heidän elämänsä sisältö on selviytyminen: työ, perhe… Moraali ei kiinnosta heitä - tarkoitan moraalin tiivistä ilmentymää, eli poliittisia arvoja. He elävät hyvin kyynisessä ja toisaalta hyvin hauskassa venäläisessä maailmassa. Ovathan venäläiset sanonnat myös kyynisiä, eikä niin? Se enemmistö ei saanut niin paljon shovinismin tartuntaa - eikä liberalismin intoa. Niillä ihmisillä ei ole näkemyksiä eikä periaatteita. Tilanne muistuttaa terveysidettä, jolla on siivet: venäläinen yhteiskunta on se suuri, painava, tavallaan hieno ”jotain”, jonka sivussa on kaksi pientä siipeä: vasen ja oikea.
 
Miten sitten nämä 85%, jotka kannattavat hallitusta?
 
Nämä 85% ovat passiviset kansalaiset, jotka eivät haluaa muutoksia huomiseensa. Ehkä he eivät haluaa muutoksia lainkaan. Miksi he haluaisivat muutoksia? On olemassa tuttu meemi: hyllyt notkuvat tavaroista. On jopa yksittäisiä idiootteja, jotka väittävät Venäjällä menevän nyt paremmin kuin koskaan - koskaan Venäjä ei ole elännyt niin yltäkylläisesti ja vapaasti, kuin nyt. Anteeksi vain, mutta he ovat todellakin idiootteja. Haluaisin sanoa sen heille päin naamaa: te olette idiootteja. Heillä todellakin on sellainen käsitys kylläisyydestä ja vapaudesta. Hyvästä ja pahasta. Mutta se ei tarkoita, että 85% hyväksyy kaiken tapahtuvan.
 
Ihmisillä on päissään orwellilainen kaksoisajattelu: heille sanotaan, että rauha on hyvä, mutta samalla kerrotaan sodan hyödystä. Ja näin pois päin. Mitä sille voi tehdä?
 
Kuulkaa, miksi sille pitää ylipäätänsä tehdä yhtään mitään? Se mielentila on erinomainen maaperä anekdooteille. Nyt Venäjällä kukoistaa taas anekdootti. Samalla maaperällä voi myös kasvaa hyvä kirjallisuus. Kaksimielisyys on yksimielisyyttä aina parempi.
 
Onko siinä yhteiskunnan terveyssiteessä, josta puhuitte, jokin kerros, joka pyrkii ymmärtämään, mitä oikeasti tapahtuu?
 
Olkaa huoleti, nämä ihmiset ymmärtävät kaiken. Venäjän yhteiskunta muistutti ja tulee aina muistuttamaan laajaa kukoistavaa suota. Suo on maisema, joka ei ole muita huonompi. On myös vuoristoja, hiekkadyynejä ja aavikoita. En usko, että minun olisi helpompi elää aavikolla. Ehkä minä pidän suostani, jossa kaikki fossilit säilyvät erinomaisesti. Jonka kasvusto ja merkillinen eläimistö ovat vailla vertaa. Johon valuu kaikki. Kai tiedätte, että suossa ruumis säilyy satoja vuosia. Sama tapahtuu meillä. Virtaavaa vettä ei ole. Mutta mitkä perhoset! En tiedä, paraneeko elämä, jos kuivaamme suon. 
 
Kutsuitte itse idiooteiksi ihmisiä, jotka ajattelevat, että Venäjä elää parasta aika ikinä. Onko siis suossa jotain väärin?
 
Katson, että suolla kaikki menee juuri kuten pitääkin. Ympäristö uudistuu, joten se on tunnustettava optimaaliseksi. Suolle ei voi tehdä mitään. Mutta suossa liikkumisen voi muuttaa helpommaksi tekemällä pitkospuita ja piirtämällä siitä kartan. Voi olla vuorovaikutuksessa sen kasvien ja eläinten kanssa. Tietyt kasvit kasvavat täällä hyvin. Suo on täynnä hyvää turvetta. Se turve on kirjallisuutemme: se on koko maailman polttoaine, jolla lämmitetään eri kulttuurien tiloja. Suon syvyyksissä on myös vaarallisempaa kaasua. Pitää ymmärtää, että sellainen ympäristö tämä on. Jos joku ei pidä suosta - moni ei pidäkään - voi valita toisen ympäristön, sierran tai pampan….
 
Dmitrii Medvedev sanoi jotain vastaavaa ollessaan presidentti: jos ette tykkää olla täällä - painukaa pois…
 
Ei, se ei yhtään tarkoita, että pitää painua pois. Se tarkoittaa, että kun kerran asutte täällä, pitää etsiä keinot olla vuorovaikutuksessa tämän maiseman kanssa. Ei voi vaatia, että suolla olisi vuoria. Suolla ei voi kasvattaa kaktuksia. Täällä kasvaa kaislikko.
 
Tuntuu kuitenkin siltä, että turvevaramme ovat ehtymässä ja lumpeet kuivuvat…
 
Ei! Kaikki uudistuu: Venäjän historian ympyrä pyörii pyörimistään. Se käy aina samaa ympyrää. Voi olla, että joku, kuten minäkin, haluaa katkaista ympyrän nähdäkseen muuta. Mutten ole yhtään varma siitä, että nyky-Venäjän maantieteellisessä kokonaisuudessa on ylipäätänsä mahdollista muuttaa mitään. Kun on sellainen aluevalikoima, koko ja luonnon vaihtelevuus, hallinnon luonnekin voi olla vain sellainen kuin on. Toisaalta suollamme on valtavat edut: se on ennustettava, vakaa ja eksoottinen. Maailman kartalla ei ole Venäjää eksoottisempaa maata. Toinen asia on, että suon syvyyksiin voi muodostua niin paljon metaania, että tapahtuu räjähdys. Tai sitten syttyy turvepalo. Suothan palavat helteisillä ilmoilla. Nyt poliittinen ilmasto on varsin helteinen, joten räjähdys on mahdollinen.
 
Kuka sytyttää suon?
 
No mistä palot yleensä saavat alkunsa? Ilmasto ja metaani. Venäjällä on nyt kauheat määrät sitä yhteiskunnallista metaania. Olemme maana räjähdyspisteessä. Ihmisillä ei ole tekemistä. Maan joka ikinen kansalainen on tavallaan tarpeeton - paitsi ne, jotka hoitavat öljyputkea. Ilmapiiri ei ole suotuisa tutkijoille, kirjaililjoille, elokuvaohjaajille. Moni lahjakas ja lupaava lähti ulkomaille. Sen sijaan esille on tullut huimasti ihmisiä, jotka tienaavat lietsomalla vihaa. Näissä olosuhteissa räjähdysvaara kasvaa. Voidaan mennä siihenkin saakka, että Venäjä lakkaa olemasta. Venäjä voi osallistua sotaan, voi aloittaa sodan, voi teeskennellä aloittavansa sodan, voi tehdä provokaation…
 
Eikö Venäjä ole jo sodassa?
 
Virallisesti ei. Mutta Euroopassa voi alkaa Kolmas maailmansota, joka kaavaltaan muistuttaisi paljon sata vuotta sitten käytyä sotaa. <…> Minä en kuitenkaan usko siihen. Minusta tuntuu, että kansan itsesuojeluvaisto pelastaa tilanteen. Toisaalta, myös ”polttoaineiden” varat ovat pienemmät, kuin sata vuotta sitten.
 
Sanoitte että suo on ennustettava. Kuka pystyi vuosi sitten ennustamaan Venäjän sotivan Ukrainaa vastaan?
 
Minä! Ennustukseni lähetti Eho Moskvy -radio: hallitus kaipaa ekspansiota, ja sen kohteeksi on tulossa Krimin niemimaa. Sanoin sen vuosi sitten. Toiseksi voisin viitata ŽD -romaaniini, jossa tämä kaikki on myös ennustettu.
 
Voisitteko ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu?
 
Minä en mielelläni tee ennusteita, mutta suurella todennäköisyydellä tilanne kiristetään keinotekoisesti räjähdyspisteeseen - kuitenkin se kansan itsesuojeluvaisto pelastaa meidät viime tingassa. Tämän jälkeen seuraa yhteinen pettymys ja poliittisen suojasään tulo.
 
Putinin valtakaudella?
 
Mitä väliä sillä on? Venäjällä henkilökultti ei toimi, yksilö ei ratkaise mitään. Putin oli Sobtšakin aikana demokraatti, Jeltsinin kauden aikana Putin oli maltillinen liberaali ja oman valtakaudensa alkumetreillä, mutta nyt hän on väestön agressiivisimman ryhmän toive. Entä huomenna? Venäjällä hän - ja kuka tahansa muu ovat panttivankeja. Olosuhteiden panttivankeja. Katsotaanpa vaikka Leniniä: hän taisteli hulluna sananvapaudesta vuonna 1905, ja muutti saman sananvapauden viholliseksi vuonna 1917. Kaikki riippuu siitä, mihin tilanteeseen ihminen on joutunut. Esimerkiksi vuoden 1709 Pietari Suuri ja vuoden 1720 Pietari Suuri, ovat kaksi erilaista ihmistä. Toinen on vallankumouksen tekijä, toinen on diktaattori, joka joutuu puhdistamaan eliittinsä rivit. Ihminen muuttu historiallisen vaiheen mukaan, sillä ihminen joutuu vastaamaan historian haasteisiin.
 
Ette esittäneet yhtään esimerkkiä ihmisen positiivisesta muutoksesta?
 
Positiivisesta siis? Jeltsin, olkaapa hyvät. Hän oli vaikutusvaltaisimpia puoluevirkailijoita - ja muuttui 90-luvuilla radikaaliksi liberaaliksi. Maa muuttui - ja maan johtaja myös. Hruštšev oli uskollisin stalinisti, kädet veressä kyynärpäitä myöten - mutta hänestä tuli tavallaan perestroikan esi-isä. Hän ei keksinyt ”suojasäätä”. Otteen pehmentäminen oli ainoa keino pysyä vallassa - joten hän oli pakko toimia. Miksi Hruštšev riiteli entisen piirinsä kanssa ja alkoi suosia älyköitä - edes vähäksi aikaa? Miksi hän antoi luvan julkaista Solženitsynin teokset ja paljasti Stalinin klikin? Siksi, että hänellä oli tällainen halu? Ei sentään! Ihmiset, joilla on vallanvaisto, pystyvät muuttumaan huonompaan tai parempaan suuntaan. Siksi meille ei ole väliä, tuleeko suojasää Putinin valtakaudella vai ilman Putinia. Itse kuitenkin katson, että oikeudenmukaiset vaalit ja presidentin vaihtaminen muuttaisi ilmapiirimme terveemmäksi. Olisi helpompi hengittää. Mutten missään nimessä painosta, että presidenttiä pitää vaihtaa. Syy ei ole presidentissä. Syy on yhteiskuntamme rakenteen pohjakerroksessa. Tätä täytyy pohtia.
 
<…>
Olette kova diagnosoimaan, muttette anna reseptiä.
 
Sanon aina hyvin selkeästi, mitä pitää tehdä: antakaa ihmisille todellinen tehtävä ja ympäristö, joka edistää työntekoa, antakaa heille mahdollisuus tehdä työnsä. Kuulimme paljon Skolkovosta, innovatiivisista projekteista - mutta missä tämä kaikki on? Missä on se tiedekeskus, johon tulevat työskentelemään tutkijat ympäri maailmaa. Missä on edes yksi kulttuurikeskus? Missä ovat Novosibirskin akateemisen kaupungin kaltaiset hankkeet, Dubnan tiedekaupungin tai Protvinon tiedekaupungin kaltaiset aloitteet?
 
Protvinossa, Skolkovossa, Dubnassa…
 
Haluan tietää, missä vaiheessa ne ovat. Minulla valmistautuu nyt erittäin lahjakkaita oppilaita. He ovat suorastaan nerokkaita, ihan oikeasti! He ovat parhaat keskustelukumppanini. Missä he saavat jatkaa?
 
Mutta tämän kaltaisia lahjakkuuksia on aina vähän…
 
Mutta kuitenkin miljoonia! Maa on täysin valmis älykkövallankumoukseen. Jonkun ajan kuluttua tulemme näkemään sen. Absurdin määrä on kasvanut niin, että kaikki kohta romahtaa sen paineen alla.
 
Kuka on seuraavaksi vallassa?
 
Toivon vilpittömästi sitä, etteivät oppositiopoliitikot - tai ainakaan suuri osa niistä - pääse vallankahvalle. Oppositiossa on kostonhimoisia, vaarallisia sekä selvästi kansallismielisiä hahmoja. Itse olen valmis siihen, että valta siirtyy täysin uusille ihmisille, jotka ovat nykyolosuhteiden kasvatteja. Jos palataan Venäjän kirjallisuuden historiaan - niin kuka tunsi Tšernyševskin vuonna 1851? Mutta vuonna 1862 hän oli Venäjän suosituin kirjailija. Siksi kannattaa odottaa. Kaikki tapahtuu sitten aika nopeasti.
 
Haastattelun suomennos julkaistaan lyhennettynä

Irina Tumakova, Fontanka.ru

Комментарии (15):

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.