• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Yhteiskunta

Venäjän tapaan: mat, eli väkevä sana

Venäjän tapaan: mat, eli väkevä sana
Kuva: Mihail Ognev, Fontanka.ru
24 Syyskuu 2014 / Kulttuuri, Yhteiskunta

Miksi te venäläiset koko ajan v…ttuilette - Duumahan hyväksyi v…ttuilun kieltolain? - kyselivät ihmeessään Fontankan suomalaiset ystävät. Sinänsä, ihmeissään on suomalaisten lisäksi muukin maailma. Venäläinen väkevä sana - mat - on kansainvälinen legenda.

Silitysrauta putoilee suoraan jalkaan. …! …! …! Siinä hetkessä väkevä sana toimii tehokkaana kipulääkkenä.

Mat -sanalla on venäjän kielessä toinenkin merkitys. Mat on urheilusalin matto, ruhjeista ja muista traumoista suojeleva pehmuste. Väkevä sana on venäläisen keskustelukulttuurin ydin ja henki. Oli maassa mikä tahansa hallinto ja mikä tahansa sää, meni matkailija mille tahansa Venäjän yhdeksästä aikavyöhykkeestä - kaikkialla v…ttuillaan. Nyt taistelu väkevää sanaa vastaan aloitettiin Duumassa, parlamentaarisella tasolla. Se on varmin merkki siitä, ettei väkevälle sanalle voi mitään.

Ilmiö sinänsä on tutkittu perin pohjin. Sitä tutkittiin Neuvostoliiton parhaimmissa filologian koulukunnissa ja nykyajan pinnallisimmissa blogeissa. Väkevän sanan tutkimisen jättivät aikoinaan väliin vain kielitieteen suurimmat auktoriteetit, akateemikot Lihatšev ja Pantšenko. 

Ehkä se on hyvä.

He olisivat tehneet asiasta lopullisen selvityksen - ja näin tappaneet väkeävn sanan taian. Sitäpaitsi, he olisivat tehneet aiheesta vähintään kolmensadan sivun teesit - niitä maallikon olisi vaikea lukea.

Nyt väkevän sanan alkuperästä on enemmän oletuksia, kuin maailmassa savukebrändejä.

Versioista tutuin syyttää väkevän sanan synnystä mongoleja, jotka ovat tuoneet Muinais-Venäjälle omaa sanallista perintöään. On sitäkin iljettävämpiä teorioita: muka Venäjän alueilla aikoinaan asuineilla suomalaisugrilaisilla heimoilla oli tapana näyttää vihollisilleen halveksunnan merkiksi alapäitään - siitä väkevät sanatkin ovat peräisin. Sivistyneillä eurooppalaisilla barbaareilla tätä tapaa ei ollut.

Tästä on sinänsä vaikea väitellä, sillä vielä Satavuotisen sodan aikana ranskalaisten jousimiesten tapohin kuului paljaan takamuksen näyttäminen viholliselle juuri ennen taisteluun ryhtymistä.

Suoraan sanoen, tällaiset tutkimukset ja tulkinnat ovat yrjöttäviä.

Yritetään katsoa jalkojemme alle, sen sijaan että katsomme syvemmin.

Vielä 1800-luvun alkupuolella Venäjän aateliston äidinkielenä toimi miltei poikeukksetta ranska: venäläisiä sanoja käytettiin satunnaisesti. Mutta jo vuosisadan lopussa aatelin oli vaikea vääntää koko puheensa ranskan kielellä. Silloin ulkomaalaisia sanoja käytettiin ainoastaan puheen koristeeksi sekä omaa sivistystasoa korostaakseen.

Myöhemmin sekin tapa kuihtui. Jos Rjazanin läänissä matkustellaan vaunuilla, ja vaunut jumittuvat maantien mutaan, tuskin ajomiestä motivoidaan ranskan kielellä.

Tehtailla tavat olivat mutkattomammat. 1900 -luvun alussa Venäjä oli yksi kymmenestä maailman teollisuuden jäteistä. Pietariin tulvi investointeja. Tehtaat kasvoivat vauhdilla. Työ oli raskasta, ja väkevä sana kelpasi siihen negatiivisten tunteiden vapauttajaksi sekä tehokkaaksi kehotukseksi.

Väkevä sana oli suorastaan kuin siihen luotu.

Vuonna 1917 uusi bolševikkihallinto mullisti koko kansan tavat. Aateliston etiketti sai kyydin Pariisiin asti. Luotiin urakalla uutta tanssia, uusia lauluja, uutta keskustelukulttuuria. Väkevä sana oli taas elementissään.

On vaikeaa sanoa, miten paljon käyttivät bolševikkien johtajat käyttivät väkevää sanaa - jos käyttivät lainkaan. He eivät olleet saaneet kansanomaista kasvatusta ja olivat henkisesti lähempää… aatelistoa. Tai olivat jopa aatelistosukua, kuten Lenin itse.

Väkevä sana pääsi bolševikkien toisen sukupolven suosioon. Stalin harrasti nuorena pankkiryöstöjä: rahalla täydennettiin bolševikki -puolueen kassaa. Toiminta edellytti tuttavuutta tavallistenkin rikollisten kanssa. Siksi hänen piti osata sekä rikollisten slangia, että väkevän sanan käyttöä.

Lisättäneen, että samaan aikaan tapahtui muutos ”te” ja ”sinä” –pronomyymien käytössä. Aateliset saattoivat teititellä omaa äitiään. Mutta he sinuttelivat alemman luokan edustajia: siivoojia, tarjoilijoita, varusmiehiä.

Neuvostokaudella ”te” -prononyymistä tuli virallinen, ja teitittelystä tapa osoittaa ja korostaa etäisyyttä. Yliopistojen keskustelukulttuuri lienee ainoa poikkeus.

Vielä tänä päivänä teitittely työyhteisössä tarkoittaa, että työntekijää ei ole vielä hyväksytty yhteisön jäseneksi.

Sinuttelu ja väkevän sanan käyttö merkitsivät luottamuksen saavuttamista ja toveruuden syntyä. Sinun kanssasi voi mennä vaikka tiedusteluretkille, sanotaan.

Venäjän älymystön ikoni, edesmennyt akateemikko Lihatšev, ei hyväksynyt väkevää sanaa ja katsoi sen hävyttömäksi. Entisena GULAGin vankina hän kuitenkin myönsi, että siellä mat - väkevä sana - olisi voinut pelastaa vangin hengen. Ensimmäiseksi teloitettiin ne, jotka eivät kiroilleet.

Pääsy kirjallisuuteen tai valkokankaalle oli matilta, eli väkevältä sanalta, kielletty. Väkevän sanan käyttö julkisilla paikoilla kirjattiin rikokseksi. Mutta sana kuului päivittäin miljoonien neuvostokansalaisten suista. Miliisi kiroili kirjatessaan humalaisen kansalaisen lievän rikoksen - eikä pidätetty koskaan siitä valittanut.

Väkevän sanan merkityksestä kertoo parhaiten Puheenjohtaja (Predsedatel) -elokuvaklassikko vuodelta 1964. Eräässä episodissa kylän asukkaat kokoontuvat päättämään yhteisistä asioista. Kokouksessa syntyy eripuraa, ja kolhoosin puheenjohtaja turvautuu äärimmäiseen keinoon: hän pyytää läsnä olevia naisia sulkemaan korvansa väkevän sanan voimalta ja kiroilee sitten pitkään ja ilmeisesti aika värikkäästi. Itse kiroilua episodissa ei kuulu sanaakaan, mutta kylälaisten reaktio kertoo kaiken: kaikki kokouksen osallistujat nauravat. Kyläläiset nauravat siksi, että heidän puheenjohtajansa on aito ja yksi heistä.

Jevgenii Vyšenkov, Fontanka.fi

Комментарии (16):

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.