• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka, Yhteiskunta

Kaipaavatko Suomen venäläiset Isänmaan syliin?

Kaipaavatko Suomen venäläiset Isänmaan syliin?
Kuva: Ruutukappaus Galina Judina-Lazarevan Facebook -profiilista
18 Marraskuu 2014 / Politiikka, Yhteiskunta

15 marraskuuta 2014 Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa järjestettiin venäläinen kulttuuri Suomessa -niminen konferenssi. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy, ilmoittautumista ei pyydetty. Neutraali otsikko ja tilaisuuden päätteeksi järjestetty venäjänkielisten musiikki- ja taideyhteisöjen konsertti peittivät osallistujien yllätykseksi konferenssin poliittisen sisällön.

Konferenssin järjestäjänä toimi Suomen ulkovenäläisten järjestöjen neuvosto. Tämä organisaatio tekee avoimesti yhteistyötä Venäjän Ulkoasiainministeriön kanssa. Suomessa organisaatio on virallisesti rekisteröity nimellä Suomen venäläisten etujärjestö ry.

Ulkovenäläisten koordinaationeuvoston malli kehitettiin Venäjän Ulkoasiainministeriössä vuosina 2007-08. Neuvostojen viralliseksi tehtäväksi määriteltiin ulkovenäläisten yhteisöjen kulttuuritoiminta, kotimaan yhteyksien tukeminen ja osittain myös edunvalvonta, joka rajoittui tiedottamiseen ulkovenäläisten uusien kotimaiden lainsäädännöistä. Käytännössä koordinaationeuvostoverkosto toimi Ulkoasiainministeriön ja ulkovenäläisten yhteisöjen välisenä viestintä- sekä vaikutuskanavana. Ulkovenäläisiä aktiiveja valittiin, ja kutsuttiin Venäjälle osallistumaan ulkovenäläisten kongresseihin, kulttuuri- sekä nuorisofoorumeihin. Venäjänkieliset maastamuuttajat saivat kokea olevansa tärkeitä entiselle kotimaalleen lähdöstään huolimatta.

Suomi oli viimeinen EU -maista, johon perustettiin rekisteröitymätön Koordinaationeuvosto vuonna 2009. Sen olemassaolo ja toiminta jäivät edellisinä vuosina huomaamatta niin venäjänkielisiltä suomalaisilta kuin Suomen viranomaisiltakin. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Yksi yhdistys enemmän tai vähemmän.

Koordinaationeuvosto nousi ensi kerran otsikoihin keväällä 2014, jolloin sen sähköpostiosoitteesta lähetettiin pikainen kutsu venäjänkielisille aktiiveille lähteä tarkkailijoiksi Krimin kansanäänestykseen. Silloin neuvoston puheenjohtajana toiminut Galina Judina-Lazareva kieltäytyi kommentoimasta sähköpostilähetystä.

Syksyllä Koordinaationeuvosto eteni lööppeihin asti: Iltalehti pelotteli lukijoitaan uutisoimalla, että neuvoston nettisivuston kautta voi lähettää presidentti Putinille valituksen Suomen viranomaisten toiminnasta.

15 marraskuuta 2014 salaperäinen Koordinaationeuvosto - nyt tosin nimeltään Suomen ulkovenäläisten järjestöjen neuvosto, tuli näyttävästi ulos kaapista järjestämällä Venäläinen kulttuuri Suomessa -konferenssin.

Konferenssi kiinnosti suhteellisen monia kulttuurialan toimijoita - kirjailijoita, lasten teattereiden ja kulttuurikeskusten edustajia sekä itsenäisiä tuottajia. Kaikki eivät olleet tietoisia siitä, minkälainen organisaatio ulkovenäläisten neuvosto on. 

Konferenssi aloitettiin Suomen ja Venäjän kansallislauluilla. Venäjän ulkoasiainministeriötä ja suurlähetystöä edusti Vjatšeslav Avtsinov. Hän myös piti avajaispuheen. Avtsinoville yhteistyö koordinaationeuvostojen kanssa ei ole mikään uusi asia, sillä hän edisti - tai tarkemmin sanottuna - painosti diplomaattisesti koko neuvoston perustamisen vuonna 2009.

Konferenssin ohjelmaan kuului kulttuurialan toimijoiden esityksiä, tosin lyhyitä, sillä tärkeämmässä roolissa oli nevoston oma toimintaraportti vuosilta 2013-14. Sen esitti puheenjohtaja Galina Judina-Lazareva. Konferenssin riviosallistujat ihmettelivät jälkikäteen, miten oli mahdollista kehittää niin runsaasti toimintaa niin lyhyessä ajassa - etenkin kun koko neuvosto rekisteröitiin Suomessa vasta 30 syyskuuta 2014 nimellä Suomen venäläisten etujärjestö ry. Toisaalta, suurin osa toiminnasta oli tiedonvälitystä ulkovenäläisten järjestöille erilaisista osallistumismahdollisuuksista Venäjällä tapahtuvissa ulkovenäläistilaisuuksissa - kuten Pietarissa pidetyt mediatapahtumat ja festivaalit. Osa ulkovenäläisistä matkustaa hyvin mielellään entiseen kotimaahaansa: siellä odottaa laadukas kulttuuriohjelma, siellä koetaan itseään tarpeelliseksi - kun kotimaa kerran kutsuu, ja lisäksi kutsuva taho korvaa matka-, majoitus ja muut kulut. 

Toimintakertomus ja konsertti harmonikkoineen ja kissapukutanssijoineen eivät kuitenkaan olleet konferenssin kohokohdat.

Todelliseksi kohokohdaksi oli tarkoitettu päätöslauselman ehdotuksen käsittely ja hyväksyminen. Näin olleen konferenssi kaikkine osallistujineen otti tavallaan virallisen edustuselimen aseman. Toisin sanoen, Suomessa rekisteröity Suomen venäläisten etujärjestö ry esitti päätöslauselmallaan täyttä kannatustaan Venäjän Ulkoasiainministeriön toiminnalle ulkovenäläisten tukemiseksi - mukaan lukien esimerkiksi venäjänkielisten tiedotusvälineiden tukisäätiön perustaminen, uusien ulkovenäläisten yhdistysten perustamiselle Suomeen sekä joillekin hyvin konkreettisille tapahtumille, jotka on tarkoitus järjestää Suomessa - ne lueteltiin päätöslauselman pykälässä 14:

”Jatketaan yhdessä ulkovenäläisten yhdistysten kanssa valmistelua Suuren Isänmaallisen Sodan Voitonpäivän 70-vuotispäivän juhlimiseksi. Järjestetään sarja tilaisuuksia Suuren Voiton 70-vuotispäivän kunniaksi, muun muassa:

- järjestetään juhlaohjelman puitteissa suuret tempaukset, joilla on symbolinen merkitys, kuten ”Maailman muistovahti”, ”Yrjön nauha”, ”Muistamme, olemme ylpeät”.

- tehostetaan venäläisten ja neuvostoliittolaisten kaatuneiden sotilaiden muistomerkkien ylläpitoa Suomessa.”

Päätöslauselmaehdotusta ei lähetetty osallistujille etukäteen. Se ei olisi edes ollut mahdollista, sillä konferenssiin ei tarvinnut ilmoittautua. 34 pykälää sisältävä kapulakielinen teksti luettiin ääneen. Kommentteja pyydettiin saman tien, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli teetauko ja konsertti. Kommentteja ja korjauksia ropisi silti niin paljon, että ne luvattiin lisätä jälkikäteen ja julkaisemaan valmis päätöslauselma ulkovenäläisten neuvoston sivustossa. 

Konferenssin osallistujien näkemykset tilaisuuteen olivat ymmärrettävästi erilaiset. Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden yhdistyksen hallituksen jäsen runoilija Aleksei Lantsov ei tiennyt ennen tätä konferenssia ulkovenäläisten neuvostosta paljon mitään. Tutustumisen jälkeen hän näkee toiminnan positiivisena: 

- Järjestö hallitsee paljon tietoa. Neuvosto ja konferenssi luovat järjestöjen aktiiveille hyvän mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Neuvosto tekee paljon arvokasta työtä. 

Aleksein mielestä ”venäjänkielisen vähemmistön oikeuksia pitää puolustaa”, sillä vähemmistö ei itse ole siihen kykenevä:

- Israelissa venäjänkieliset istuvat maan parlamentissa, mutta Suomessa asiat ovat toisin - eduskunnassa ei ole yhtään venäjänkielistä, - Aleksei selittää. Hän kuitenkin myöntää, ettei koskaan ole kokenut suomalaisten kielteistä asennetta itseään kohtaan. Hän on sekä Suomen että Venäjän kansalainen.

Konferenssin eräs toinen osallistuja, joka halusi jäädä nimettömäksi, ei sanojensa mukaan näe mitään pahaa siinä, että Venäjän tahot rahoittaisivat ulkovenäläisten kulttuuritoimintaa. Mutta konferenssi teki häneen ”isänmaallisen vaikutuksen”. 

- Jopa liian isänmaallisen. Siellä kuunneltiin seisten ulkovenäläisten tunnuslaulu. Ne, jotka kokevat itsensä patriootiksi, olivat varmasti innoissaan. Mutta tunteisiin pyrittiin vaikuttamaan aika voimakkaasti ikään kuin varmistamalla, oletko tosissaan isänmaallinen. Moni puhui myös yhteisestä tapahtumasta 9 toukokuuta Voitonpäivänä, jolloin voisi yhdessä muistaa veteraaneja. Mutta itse Yrjön nauhaa ei konferensissa kenelläkään näkynyt.

Edunvalvontaa ”Venäjän tapaan” hän ei voi hyväksyä:

- Venäjänkielisten oikeuksien polkemisesta valitetaan mitä epäsopivimpaan hetkeen. Ihan väärään aikaan. Voimme olla omat edunvalvojamme, mutta se pitää tehdä täällä yhteistyössä suomalaisten viranomaisten kanssa - ei pyytämällä apua Moskovasta, se ei ole oikein. Teemme tavallaan itsestämme tyhmiä, kun emme pysty sopimaan oikeuksistamme suomalaisten kanssa. Ehkä, joku joskus yritti, muttei onnistunut? Minusta tuntuu, ettei kukaan tosissaan edes yrittänyt. Tämä päätöslauselma paljastaa osaamattomuutemme - ikään kuin pikkuveli menee pillittämään isoveljelle murheistaan, sen sijaan että lähtee aikuiseen tapaan sopimaan asioista itse.

Kuvassa: Kyösti Kustaa Kozlov ja konferenssin osallistujat kuuntelemassa kansallislaulua (vasemmalla), Vjatšeslav Avtsinov (oikealla), tuntematon osallistuja (oikealla alhaalla). 

Polina Kopylova, Fontanka.fi

Комментарии (5):

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.