• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Kulttuuri, Politiikka, Yhteiskunta

Valkokangas pimenee: ”siveettömiä” elokuvia ei enää päästetä teattereihin

Valkokangas pimenee: ”siveettömiä” elokuvia ei enää päästetä teattereihin
Kuva: DP:n arkisto
19 Tammikuu 2015

Venäjän elokuva-ala nauttii nyt erityistä valtion huomiota. Muutama kuukausi sitten keskusteltiin kiivasti kirosanojen käytöstä elokuvissa ja näytelmissä. Tämä vaihe on jo ohi mutta seuraava on tulossa: Venäjän Kulttuuriministeriö valmistelee hallitukselle asetuksen luonnosta jossa määritellään elokuvasensuurin perusteet. Jo luonnoksena asetus tekee aiemmasta kirosanojen kiellosta vain leikkiä.

Luonnoksen mukaan päätöksen elokuvan näyttöluvasta tekee Kulttuuriministeriön neuvontalautakunta. Luvan myöntäminen edellyttää, että elokuvan sisältö ei riko Venäjän lainsäädäntöä, kuten terrorisminvastaista lakia tai pornografian, päihteiden, vihamielisyyden ja väkivallan propagoinnin vastaista lakia. Tämän lisäksi luonnoksessa on myös hieman hämäräperäinen kohta: lupaa ei myöskään myönnetä, mikäli elokuva sisältää ”…kohtauksia tai tietoa, jotka mustamaalaavat kansallista kulttuuria, tai luovat uhkaa Venäjän Federaation kansalliselle yhtenäisyydelle sekä turvallisuudelle”.

Asetuksen luonnos tuli valmiiksi viime vuoden marraskuussa ja lähti sen jälkeen kommenttikierrokselle. Kierros tuotti muutosehdotuksia, jotka koskevat muun muassa yllä lainausmerkeissä mainittua myöntämisehtoa. Ehdossa mainittuja kriteerejä ei ole täsmennetty lainsäädännössä, ne ovat niin sanotusti arvioluonteisia, mikä antaisi viranomaisille vapaat kädet päättää elokuvien näyttöluvista pelkästään oman maun tai ylimmän viranomaisen suosituksen mukaan.

Fontanka kysyi asiaan näkemyksiä alan ammattilaisilta. Elokuvaohjaaja Sergei Snežkin ei esittänyt mielipidettä, sillä hän ei sanojensa mukaan ole ehtinyt tutustua koko asiakirjaan. Hänen kollegansa Jurii Mamin sen sijaan ehti miettiä tilannetta:

— Kulttuuriministeriön viranomaisten julkaisema määritelmä on hyvin epätarkka. Itse kulttuuriministeri näyttää seuraavan Suslovin tai Ždanovin esimerkkiä — niiden ideologioiden luojien, jotka määrittelevät Stalinin Venäjän kulttuuripolitiikkaa. Hän on heidän henkisiä jälkeläisiään. Nyt kulttuurilla tarkoitetaan puhdasta ideologiaa - aatetta, jonka mukaan kasvatetaan lapsia myyttisten sotasankareiden esimerkeillä, joita toimittajat ovat keksineet Suuren isänmaallisen sodan aikana. Vaikka nämä sankariteot paljastettiin vielä Stalinin eläessä täydeksi fiktioksi. Näitä menetelmiä käytettiin aiemminkin. Kun koko kulttuuria ei ole olemassa, käytetään sen korviketta.

Mitä tulee itse asetukseen — se on merkki poliittisen konservatiivisuuden uudesta iskusta: se alkoi jo ajat sitten ja etenee nyt isoin harppauksin. Siksi itse lopetin elokuvien teon: tajusin kaiken ja menetin toivoni. Minä olen yhteiskunnan arvostelija, jonka on turha anoa valtion tukea. Mutta ilman rahaa elokuvaa ei voi tehdä. Minä ole kriittinen yhteiskuntaa kohtaan - kuka siitä maksaisi? Oligarkit? Eivät he sitä tarvitse, heille riittää amerikkalaisia elokuvia joita täällä näytetään.

Uusi asetus antaa laajan mahdollisuuden tulkita elokuvia ja tehdä tulkinnan perusteella omavaltaisia päätöksiä. Niin kuin ennenkin, kun toimin vielä apulaisohjaajana ja näin miten ohjaajat saivat sydänkohtauksia ja aivoverenvuotoja, kun yrittivät pelastaa omien teosten sisällöt, sillä sensuuri ahkeroi järjettä ja armotta.

Fontankan kulttuuritoimituksen mielestä yhteiskunnallinen arvostelu ei voi mustamaalata venäläistä kulttuuria. Yhteiskunnallisen arvostelun on oltava taideteoksessa, sillä Venäjän kulttuurissa ei koskaan ole ollut ”pelkkää taidetta”. Kulttuurin häpeällisimpiin ilmiöihin kuuluvat sen sijaan lukuisat vanhojen neuvostoelokuvien uudistetut versiot. Näyttää kuitenkin siltä, että kulttuuri sinänsä ei kiinnosta asetuksen valmistajia lainkaan. Siksi kaksi viimeistä remake -elokuvaa saavat ilmeisesti näyttöluvat ilman ongelmia.

Moni viime vuosina tehty ja menestynyt elokuva, kuten Balobanovin ”Veljet” tai Bodrovin ”Kaukasian vanki” olisivat nyt näyttöluvan sijaan saaneet huomautuksen kansallisen yhtenäisyyden horjuttamisesta. Nyt kohutaan paraikaa ”Leviafan” -elokuvan ympärillä: Oscar -ehdokkaaksi edennyt mestariteos näytetään Venäjällä puoli vuotta myöhemmin kuin muualla maailmassa - jos näytetään ollenkaan.

PS: Ohjaaja Andrei Zvjagintsevin viimeisin Leviafan -elokuva, joka kertoo automekaanikko Nikolain taistelusta omista oikeuksistaan pienen kunnan korruptoitunutta johtoa vastaan, nähdään Helsingissä Andorra -teatterissa 12 helmikuuta klo 20.00 Kinolokakuu -elokuvafestivaalin puitteissa.

Jevgenii Haknazarov, Fontanka.ru

Комментарии (1):

Kunpa suomessa päästäisi samalle tasolle. Mutta vaikuttaa siltä, että moraalikoulutusta tarttis.

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.