• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Yhteiskunta

”Hän oli syntynyt poliitikoksi…”

”Hän oli syntynyt poliitikoksi…”
Kuva: Pjotr Kovaljov, DP
2 Maaliskuu 2015 / Yhteiskunta

Kun Boris Nemtsov sai surmansa illalla 27 helmikuuta, tuli selväksi, että laaja yleisö ei muista tai tiedä hänestä paljon mitään. Hänet muistetaan ”jonain nuorena, joka piti vallankahvasta” ja ”pukeutui valkoisiin housuihin”. ”Kai varasti omaisuutensa, kuten muutkin”. ”Halusi valtion misten käyttävän Volga -autoja”. Sitten hän alkoi käydä opposition mielenosoituksissa. Pidätykset alkoivat. Kaksi hänen kirjaansakin julkaistiin. Tuskin Putin näistä kirjoista tykkäsi - jos ollenkaan luki.

Boris Nemtsov aloitti matkansa suureen politiikkaan Nižnii Novgorodin kuvernöörinä. Hän lähti Moskovaan työskentelemään Venäjän hallitukseen vuonna 1997 ja aiheutti kotikaupungissaan paljon surua, etenkin toimittajissa. Nuori uudistaja ehti muuttaa entisen suljetun kaupungin täysin: hän kutsui Nižniin lännen vaikuttajia ja poliitikkoja, jopa Margaret Thatcherin. Hänen tapansa olivat poikkeuksellisen demokraattiset: hän kävi samoissa kaupoissa kuin tavalliset kaupunkilaiset, hänen silloinen vaimonsa työskenteli kirjastossa ja äiti sairaalassa. Hän oli kuvernöörinä todella suosittu. Ensimmäiseltä ammatiltaan Boris Nemtsov oli fyysikko. 
 
Nuori uudistaja
 
”Hän oli fyysikkona todella lahjakas ja teki paljon edistyksellisiä tutkimuksia. Sitten hän kiinnostui politiikasta ja eteni kuvernöörin virkaan”, — kertoi vuosia sitten  Nemtsovista hänen ”opettajansa” akateemikko Vitalii Ginzburg. Nemtsov syntyi Sotšissa vuonna 1959, sittemmin perhe muutti Gorkiin (Nižnii Novgorodiin). Hän sai koulumenestyksestään kultamitalin ja suoritti tutkintonsa Gorkovin yliopistossa myös erittäin menestyksellisesti. Hän teki muutaman tärkeän tieteellisen keksinnön eikä paljon ajatellut politiikkaa: hän oli erittäin lupaava fyysikko. 
 
Borisin serkku, tunnettu sosiologi Igor Eidman arvioi, että Borisilla oli mahdollisuus lähteä länteen tekemään tieteellistä työtä, kuten monilla hänen ystävillään, sillä hänen lahjakkuutensa oli kiistaton. ”Jos olisi käynyt toisin, hän olisi tällä hetkellä etevä ja tunnettu professori Euroopassa tai USA:ssa. Fysiikka kiehtoi häntä, mutta olimme koko ajan käyneet väittelyä siitä, että politiikkaan on mentävä, se oli ajan henki - 1980-luvun puolivälissä lähes kaikki fyysikot Borisin osastosta ryhtyivät poliitikoiksi”. - Igor kertoo.
 
”Ensin hän yritti asettua ehdokkaaksi Neuvostoliiton kansanedustajakokoukseen vuonna 1989. Hänellä oli hyvät mahdollisuudet voittaa, mutta hänet karsittiin alueellisella tasolla, jonka jälkeen hän oli jättää koko politiikan. Venäjän Federaation kansanedustajien kokoukseen hän ehdotti edustajaksi pappi Gleb Jakuninin. Jakunin kieltäytyi, joten Nemtsovin oli lähdettävä vaaleihin — ja hän pääsi läpi.
 
Ensimmäinen kuvernööri
 
Hänen lahjakkuutensa näkyi politiikassa samalla kirkkaudella, kuin fysiikassa. Venäjän Federaation presidentinvaaleissa Boris Jeltsin kutsui Nemtsovin luottamusmieheksi. Jeltsinin voitettua Nemtsov sai määräyksen ryhtyä Nižnii Novgorodin alueen johtajaksi. Nemtsov vaihtoi heti tittelinsä ”kuvernööriksi”, ja loi samalla poliittisen trendin: kaikki aluejohtajat tekivat saman tittelivaihdon. Hän oli Venäjän nuorin aluejohtaja ja ensimmäinen kuvernööri neuvostokauden jälkeen. ”Vuonna 1995 järjestettiin ensimmäiset kuvernöörivaalit, joissa Nemtsov voitti tuloksella 58,9%. Hän oli todella suosittu. Hänen aikanaan Nižnistä tuli toimittajien paratiisi. Vielä nykyaikana kaupunkilaiset muistavat, että alueen lähes kaikki uudet tiet rakennettiin Nemtsovin aikana. Lentokentästä tuli kansainvälinen. Nemtsov yritti elvyttää kuuluisan GAZ -autotehtaan, jossa valmistetaan Volga -merkkiset autot. Alueen kirkkoja, luostareita ja moskeijoita alettiin urakalla entisöidä”, — Igor Eidman muistuttaa.
 
”Tämä ei ollut varsinainen kultakausi”, — Eidman jatkaa, — ”mutta oli paljon positiivista, kehitimme esimerkiksi asumishankkeen, josta Boris oli innoissaan. Yritimme jälleen käynnistää keskeen jääneet rakennusprojektit, ja jossain määrin onnistuimme siinä. Valitettavasti yleinen tilanne oli tosi vaikea, öljy ei maksanut kuin 15 taalaa, siksi emme voineet paljoakaan tehdä. Mutta kuvernööri oli hauska ja älykäs nuori mies. Hän ei varastanut. Hän käveli samoja katuja kuin tavalliset kansalaiset. Toimittajat, älymystö ja nuoriso olivat häneen ihan hulluina”.
 
Nemtsov oli ensimmäinen kuvernööri, joka kehitti hallintoalueellaan kohdennetun sosiaalituen järjestelmän. Siirrettyään maan hallitukseen, hän kävi kotikaupungissaan usein.
Vuonna 1996 Nemtsov vastusti avoimesti Tšetšenian sotaa. Hän aloitti keräämään alueella allekirjoituksia puolustusvoimien vetäytymiseksi Tšetšeniasta ja luovutti adressin Jeltsinille.
Samana vuonna Venäjällä järjestettiin presidenttivaalit, jotka olivat Jeltsinille suuri haaste. Nemtsovkin asettui presidenttiehdokkaaksi mutta peruutti ehdokkuutensa melkein saman tien, vaikka hänellä oli hyvät mahdollisuudet. Jälkikäteen tehdyn kyselyn tuloksista selvisi, että Nemtsovia kannatti kolmasosa venäläisistä. Hän oli kommunistien Gennadii Zjuganovin edellä 4%:lla. 
 
Seuraaja
 
Vuonna 1997 Boris Nemtsov nousi resurssi- ja energiaministeriksi. Silloin media kuohui hallituksen ja Gazpromin välisestä sopimuksesta, jonka perusteella Gazpromin silloinen johtaja Rem Vjahirev olisi saanut oikeuden ostaa valtiolta Gazpromin osakkeita (30%) 750 kertaa markkinahintaa halvemmalla. Kohun taustalla olivat Boris Nemtsovin tekemät paljastukset: hän löysi porsaanreiän ja vastusti kauppaa. Rehellisyys maksoin ministerin viran, mutta hän jäi kuitenkin hallitukseen.
Kun Boris Jeltsin vieraili virallisesti Ruotsissa, mukana ollut Boris Nemtsov varoitti ruotsalaisia liikemiehiä investoimasta Venäjän alueisiin, jossa vallan kahvassa olivat niin sanotut ”punaiset” kuvernöörit, eli entiset kommunistit. Nemtsovin selitys oli törkeän yksinkertainen: investoinnit päätyisivät vallanpitäjien taskuihin. Venäjän Duuma pöyristyi Nemtsovin väitteestä. Häntä kutsuttiin ”vastuuttomaksi ja amatöörimaiseksi poliitikoksi”, joka ”pelotteli mahdolliset investoijat”. Häntä myös syytettiin ”sietämättömästä iskusta oppositioon ja yhteiskunnalliseen vakauteen”. Vuonna 1997 oppositiossa olivat kommunistit.
 
Samana vuonna Boris Nemtsov vaati Jeltsiniltä Boris Berezovskin irtisanomista Venäjän turvallisuusneuvoston varasihteerin virasta. Jeltsin suostui siihen. Nemtsov vaati myös valtion viranomaisilta edustusautojen vaihtoa Mersuista ja BMW:istä Volga -merkkisiin autoihin.
Nemtsovin rohkea kanta oli Boris Jeltsinin mieleksi. Nemtsovista tuli varapääministeri ja — epävirallisesti — Jeltsinin seuraaja.
 
”Jotta veturi vetäisi, pitää heittää hiiltä tuleen, — Igor Eidman pohtii, — mutta vuodesta 1996 alkaen Venäjä eteni taloudelliseen umpikujaan. Tilanne paheni. Piti käyttää hyväksi uusia ihmisiä pitääkseen järjestelmää pystyssä. Siksi suosittu Boris Nemtsov joutui hallitukseen kuin veturin pönttöön polttoaineeksi: hän pelastaisi tilannetta polttamalla omaa suosiotaan. Boris ei itse sitä ymmärtänyt, hän oli siinä mielessä hyvin naivi. Hänen hyvät ystävänsä, jotka olivat ymmärtäneet tilanteen kehittyvään kohti taantumaa, olivat varoittaneet häntä ja suosittelivat lähtöä hänen uransa ja maineensa pelastamiseksi. Mutta hän työskenteli viimeiseen asti. Vuoden 1998 taloudellisen kriisin jälkeen Jeltsin pyysi häntä jäämään hallitukseen ja työskentelemään uusiin presidenttivaaleihin asti, mutta epäonnistunut seuraaja teki lähtöään vuoden 1998 elokuussa”.
 
”Hänen suosionsa alkoi romahtaa. Kun NTV ja muut valtiolliset TV -kanavat, sekä suositut poliittiset toimittajat, kuten Sergei Dorenko sekä Jevgenii Kiselev alkoivat hyökätä Borisin ja toisten nuorten uudistajien kimppuun, suosiosta ei jäänyt jäljelle mitään. Nemtsov liittyi SPS -puolueeseen (Sojuz pravyh sil - Oikeistoliitto). Boris eli vielä siinä toiveessa, että vaalit auttavat häntä takaisin vaikuttajan asemaan, mutta SPS hävisi vaalit ja Nemtsovin virallinen poliittinen ura oli käytännössä ohi. Hän oli tavallaan monimutkainen ihminen ja tavallaan naivi. Tunnen poliitikkoja, jotka ovat viekkaita, mutta samalla tyhmiä. Boris oli älykäs, mutta ei missään nimessä viekas.” — Igor Eidman sanoo.
Vuonna 1999 jeltsin valitsi seuraajansa. Boris Nemtsov valittiin Duumaan SPS -puolueen listalla.
”Moni ajatteli, että Boris on ensisijaisesti hyvä puhumaan ja tekemään kauniita eleitä. Tämä kyllä pitää paikkansa. Mutta samalla Boris kykeni järjestelmälliseen työskentelyyn, — kertoo silloisen SPS -puolueen jäsen poliitikko Leonid Gozman. SPS:n ryhmä oli pieni, mutta ihmeellisen vaikutusvaltainen - monesti Borisin ansiosta. Hän oli synnynnäinen poliitikko. Politiikka oli hänen intohimonsa.
Seuraavissa vaaleissa SPS ei päässyt Duumaan lainkaan. Nemtsov yritti paluuta perustamalla Solidaarisuus -liikkeen sekä PARNAS -puolueen. Mutta hänen nimensä mainittiin yhä useammin oppositio -sanan yhteydessä.
 
Raportit
 
Vuonna 2004 Boris Nemtsov oli harvoja Venäjän politiikkoja, jotka kannattivat Ukrainan Oranssia vallankumousta. Hän oli tapansa mukaan avoin ja kovaääninen. Tämän jälkeen hän toimi puolitoista vuotta presidentti Juštšenkon neuvonantajana. Hänen suhtautumisensa Ukrainaan oli erikoinen: heti hänen kuolemansa jälkeen oppositiopoliitikko Ilja Jašin kertoi medialle Nemtsovin valmistelemasta raportista, jossa oli selkeitä todisteita Venäjän puolustusvoimien läsnäolosta Ukrainan Donbassissa.
Nemtsov kirjoitti Putinista, Gazpromista ja valtion suurista hankkeista, kuten Olympialaisista, paljon sekä itse että yhteistyössä toisten opposition aktiivien kanssa. Kuuluisimmat teokset ovat ”Putin. Tase. 10 vuotta” (2008, 2010), ”Putin. Korruptio” (2011), ”Putin. Kaleeriorjan elämä. Palatsit, veneet, autot, lentokoneet ja muut tavarat” (2012).
 
Itse Putin ei mitenkään reagoinut raporteihin. Putinin lehdistösihteeri Dmitrii Peskov kutsui viimeisintä ”valepaljastuksen yritykseksi”.
Raporti Ukrainasta olisi ollut kymmenes.
”Se oli hyvin tärkeä työ, — selittää Igor Eidman, — moni ihminen ajattelee ”oikeustieteellisesti”, kuten syyttäjä tai rikollinen. He tarvitsevat todisteita, pelkkä logiikka ei riitä. Tässä tapauksessa pitää kerätä kaikki — nimet, yksittäisten rykmenttien numerot, kaikki mikä sopii todisteeksi. Näyttäkää minulle edes yksi artikkeli, jossa on tällaiset yksityiskohtaiset tiedot. Boris onnistui siinä. Hän oli taustaltaan tiedemies, hän osasi toimia systemaattisesti.
 
Pidätys
 
Joulukuussa vuonna 2010 Boris Nemtsov osallistui Strategia-31 -liikkeen tempaukseen Moskovassa. Hänet pidätettiin ja tuomittiin oikeuden päätöksellä kahden viikon arestiin yleisen järjestyksen rikkomisesta. Hän vietti Uuden vuoden aaton putkassa tappelijoiden ja juoppojen seurassa.
Presidentti Putin piti samoina päivinä keskustelu Vladimir Putinin kanssa -nimisen haastattelutilaisuuden, joka lähetettiin suorana televisiossa sekä radiossa. Hän vastasi Nemtsovia koskevaan kysymykseen näin: ”Rahaa ja valtaa, mitä muuta he haluavat? He riehuivat kunnolla 90-luvulla ja näpistelivät yhdessä Berezovskin sekä muiden tällä hetkellä kaltereiden takana istuvien kanssa riittävästi miljardeja. Nyt heidät työnnettiin rahasammolta sivuun. Nyt kun varoja ei enää paljon ole, he haluavat tehdä paluuta ja täyttää taskunsa. Mutta pelkään pahoin, että jos heille nyt sallitaan tämä, he eivät tyydy miljardeihin vaan myyvät koko Venäjän”.
Amnesty International tunnusti Nemtsovin poliittiseksi vangiksi. Viime vuoden heinäkuussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että pidätys ja kotiaresti rikkoivat Boris Nemtsovin oikeutta vapaaseen kokoontumiseen. Hän sai korvaukseksi 28 000 euroa. 
Korvaus oli vain kolmasosa Nemtsovin kuukausitulosta. Hänen vuositulonsa ylittivät vuonna 2014 puoli miljoonaa euroa. Hän sai tulonsa muun muassa energiayhtiöiden osingoista, hänen perustamastaan kahdesta säätiöstä sekä osinkokaupoista. 
Myöhemmin Nemtsov haastoi Putinin oikeuteen, sillä hän katsoi, että Venäjän presidentti on loukannut hänen kunniansa ja maineensa tv -lähetyksen aikana. Tuomari hylkäsi syytteen sillä perusteella, että”Nemtsovin nimeä ei oltu käytetty henkilökohtaisena nimenä vaan yleisenä nimikkeenä tiettyjen poliittisten tahojen toimintatapojen luonnehtimiseksi”.
Leonid Gozmanin mukaan Boris Nemtsov ei ollut askeetikko, mutta hän ei koskaan keinotellut rahansa kanssa eikä taipunut korruptioon. Hän osasi tienata rahansa rehellisin tavoin.
”Boris oli täysin rehellinen ihminen, — Gozman muistaa, — hänen kanssaan oli mahdollista riidellä, mutta kukaan ei epäillyt hänen rehellisyyttään. Kerran meillä oli hyvin vaikea SPS:n kokous, jossa riideltiin paljon. Boris myöhästyi. Sen sijaan, että olisi mennyt heti lavalle, mihin hän puolueen johtajana kuului, hän lähti saliin kättelykierrokselle. Se meni häneltä luonnollisesti. Hän oli aina ihmisiin päin suuntautunut. 

Irina Tumakova, Fontanka.ru

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.