• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka, Talous, Yhteiskunta

Kuka järjestää Armeniaan Maidanin?

Kuka järjestää Armeniaan Maidanin?
Kuva: Rafael Karapetjan, DP
28 Kesäkuu 2015

Igor Setšinin sekä Boris Kovatšukin johtamat venäläiset valtionyhtiöt ovat vaarassa työntää pois Venäjän miltei ainoan kaukasialaisen liittolaisen.

Jerevanissa puhkesi viime päivinä levottomuuksia. Päällimmäisenä syynä on sähkön hintojen nousu, mutta perimmäiset syyt löytyvät maan rajojen ulkopuolelta. Toiset epäilevät Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön juonta uuden ”maidanin” pystyttämiseksi. Toiset arvostelevat suuren liittolaisen — Venäjän Federaation ulkopolitiikkaa: viime mainittujen mielestä Venäjä menetti kykynsä ylläpitää naapurisuhteita ja uhraa liittolaisiaan muutamien ”mogulien” intressejä tähden.

Mielenosoittajia pidätettiin noin 300. Jopa maan parlamentin jäsenet eivät säästyneet pidätyksiltä. Tilanne raukesi kuitenkin siten, että maan johto pakotti maan energiamonopoliyhtiön pitämään hinnat edellisen vuoden tasolla. Mutta, kuten tuli sanottua, todellisia syitä levottomuksiin on enemmän kuin pelkkä hintojen kasvu. 

Se kiero Jenkkimaa?

Levottomuudet alkoivat Jerevanissa viime viikolla 19 kesäkuuta. Venäjän media kutsui tapahtumia ”armenilaiseksi maidaniksi” ja vertaili niitä Ukrainan syksyn 2013 tapahtumiin. Armenialainen poliittinen tutkija Sergei Šakarjan on vakuuttunut, että kansalaisia houkuteltiin aukiolle, ja asianosaisena on ulkopuolinen taho:

— Suuri osa mielenosoittajista luulee, että he vastustavat sähkön hintojen vuosittaista nostamista. Mutta tosiasia on, että ihmisjoukoissa on mukana naamioituja tyyppejä, jotka muistuttavat Ukrainasta tuttua ”oikeata sektoria”. Kiovassa heillä oli myös naamioita, sillä he menivät mukaan provosoimaan ja kenties jopa tappaamaan. Miksikö siellä on muuten EU:n lippu? Ihmiset pyrkivät matkimaan muita torivallankumouksia. Meidän turvallisuuspalvelumme on selvitettävä, kuka ”maidanisoi” Armeniaa?

Šakarjan viittaa siihen, että USA:n suurlähettiläs tapasi ”tiettyihin piiriin” kuuluvia henkilöitä, joille järjestettiin muun muassa luentoja. Jotkut kävivät myös Yhdysvalloissa asti, jossa heille mahdollisesti pidettiin koulutuksia, kenties.

Armenilaista poliittista toimittajaa Aik Halatjania tämä näkemys hämmästyttää. Hänestä vertailu Maidaniin ei sovi. 

— Venäjällä on taipumus tulkata kaikki mielenosoitukset ”maidaneiksi” ja USA:n diplomaattien juoneiksi. Eihän heidän tarvitse juonitella, kun Venäjä itse tekee kaiken pilatakseen suhteensa Armeniaan.

100 -prosenttinen tytäryhtiö ja muut lähisukulaiset

Armenian sähköverkostot -yhtiö ilmoitti hintojen nostamisesta jo toukokuussa. Hintoja oli tarkoitus nostaa 40%:lla. Hintamuutokseen pyydettiin virallisesti lupaa valtion Julkisten palvelujen lautakunnalta. Viranomaiset eivät uskaltaneet hyväksyä niin suurta nousua, joten päädyttiin 17%:n nostoon 1 elokuuta alkaen. Käytännössä se tarkoitti, että kilowattitunti maksaisi dollareissa 10 senttiä. Armenian keskipalkka liikkuu 200-300 dollarin tasolla. Pietarissa kilowattitunti maksaa 7 senttiä.

Armenian sähköverkostot selittää asiaa verkkosivuillaan siten, että ensiksi hintoja nostivat sähkön tuottajat, toiseksi kasvoivat muutkin kustannukset, joten yhtiö joutui taloudelliseen ahdinkoon.

Toimittaja Aik Halatjan, kuten moni muukin armenilainen, on tietoinen todellisista ”taloudellisen ahdingon” syistä. Hintakeskustelu paljasti yhtiön toiminnassa lukuisia epäkohtia, kuten tehottoman hallinnon ja toiminnan läpinäkymättömyyden.

Armenian sähköverkostot -yhtiö on venäläisen Inter RAO EES -yhtiön sataprosenttinen tytäryhtiö. Interin johtoryhmän puheenjohtajana toimii Rosneft -yhtiön toimitusjohtaja Igor Setšin. Interin hallituksen puheenjohtaja on liikemies Boris Kovaltšuk. Armenian sähköverkostot perustettiin vuonna 2002 neljän kansallisen yhtiöin fuusion tuloksena. Yhtiöstä tuli niin sanottu ”luonnollinen monopolisti”, joka koordinoi paikallistuottajilta ostetun sähkön uudelleenjakoa. Armeniassa on sähkön tuottajia paljon.

Maa on koko alueen suurimpia energian tuottajia: Armeniassa toimii ydinvoimaloita sekä perinteisiä vesi- ja hiilivoimaloita. Käytännössä Armenia tuottaa energiaa yli oman tarpeen, joten tuotannon kustannukset ovat koko entisen neuvostoliiton alueella matalimmat. Mutta jostain kumman syystä hinnat eivät laske. Ehkä siksi, että Armenian sähköverkostot ostavat sähköä pääasiassa toiselta venäläiseltä yhtiöltä ja maksavat korkeamman hinnan. Siksi Aik Halatjan epäilee, että Armenian sähköverkostojen toiminnassa tehottoman hallinnan ja salailun lisäksi muhii korruptio. 

Kuka on vihollinen?

Energiamonopolistin tehoton hallinto huolestuttaa myös kansanedustajaa Zarui Postandžanjania.

—Yhtiöllä on paljon lainoja, joten se on korvia myöten velassa. Monet yhtiön menoista olivat perusteettomia. Nyt yhtiö haluaa maksaa velkansa takaisin asiakkaiden kustannuksella.

Postandžanjanin mukaan Armenian sähköverkostoijen toiminta epäilytti kuluttajia jo vuosia. Vuonna 2012 suoritettiin tarkastus, joka osoitti selvästi, että yhtiöllä ei mene hyvin ja se tarvitsee kipeästi muutosta. Eduskunta käsitteli asiaa, mutta yhtiö ei suostunut muutoksiin. Yhtiö nosti hintoja viime vuonna, joten mikäli tänäkin vuonna hinnat taas nousevat, niin sama tapahtuu seuraavanakin vuonna.

Hintojen nousu pysyi kuukauden aikana armenilaisen median otsikoissa. Toimittajien tutkinnat paljastivat muun muassa sen, että yhtiö käytti viime neljän vuoden aikana Jerevanissa suuret summat huviloiden ja huippuasuntojen vuokraan, viime vuoden telekommunikaatiolasku oli puoli miljoonaa dollaria ja 21 auton vuokra maksoi puoli miljoonaa dollaria kuukaudessa. Vuokrasopimukset tehtiin tuntemattomien yritysten kanssa, joissa näkyivät niin sanottujen peiteyritysten piirteet. Lisäksi yhtiön johdon palkat olivat tällaisessa taloudellisessa tilanteessa liian suuret.

Kun yhtiö sitten nosti hinnat, kansalaiset eivät suostuneet nielaisemaan sitä ja lähtivät kadulle.

— Kaikkihan ymmärtävät, että sähköjen hinnat säätelevät ylipäätänsä hintatasoa, — Aik Halatjan selittää, — joten tottakai ihmiset ovat tyrmistyneet: miksi meidän on maksettava yhtiön velat? Ehkä Venäjällä nämä hallintotavat ovat sellaista arkea johon kansa on tottunut, mutta Venäjällä koko elintaso on Armenian elintasoa paljon korkeampi, joten heillä on varaa tottua. Armeniassa tämä tuntuu lompakossa heti.

Halatjanin mukaan energiayhtiön lisäksi moni muu armenialainen monopolistiyhtiö on venäläisten yhtiöiden omistuksessa. Kaksi vuotta sitten lähes sama tilanne kehittyi kaasun hintojen takia. Lisäksi suurta tyrmistystä aiheuttivat Venäjän asekaupat Azerbaidžanin kanssa. Armeniaalaiset ylipäätänsä tekevät eroa venäläisten yhtiöiden ja tavallisten venäläisten välillä, joten asenteet kohti venäläisiä eivät muuttuneet huonommaksi. Maassa kunnioitetaan ystävyyttä Venäjän kanssa, mutta ihmetellään, miksi ystävämaan hallinnassa olevien yhtiöiden hintapolitiikkaa ei voi kontroloida. Venäjän johdon pitää ymmärtää, että mielenosoitukset vain yltyvät, ellei muutoksia tule, ja suhtautuminen Venäjään voi muuttua kielteisemmäksi.

”Me menetämme hänet!”

Tämän vuoden tammikuussa kahden maan suhteet olivat koetuksella raa’an henkirikoksen takia: venäläisessä sotilastukikohdassa palvellut varusmies murhasi Gymrin kaupungissa kuusihenkisen armenilaisperheen. Murhaaja pakeni rikospaikalta, joten hänet pidätettiin Venäjällä eikä luovuttaminen Armenialle ollut juridisesti mahdollista. Silloin Armeniassa järjestettiin mielenosoituksia. Gymrin tukikohdasta tuli myös sanottua paljon epämiellyttävää.

—Venäjä ei kustantanut tukikohdan ylläpitoa kopeekallakaan, kaikki ylläpitokustannukset ovat Armenian vastuulla. Kansalaiset eivät ymmärrä, miksi meidän pitää maksaa tukikohdan sähköstä ja kaasusta.

Yleisen näkemyksen mukaan tukikohtaa tarvitaan tasapainottamaan Armenian ja Turkin erittäin jännittyneitä välejä. Historioitsija ja Venäjän strategian tutkimuslaitoksen johtava tutkija Aleksandr Sytin katsoo, että juuri tukikohta on ongelmien ydin. 

— Syy ei ole hintojen nousussa, se nousu oli vain viimeinen pisara. Pääsyy on Gymrin murhassa ja Venäjän silloisissa näkemyksissä tapahtuneeseen, jotka olivat ilmeisesti virheellisiä. Mahdollisesti Gymrin tukikohdan rauhanturvaajien käyttäytymisessä on myös jotakin, joka ärsyttää armenilaisia jatkuvasti.

Venäjällä luotetaan siihen, että Armenia on Venäjän uskollisin liittolainen. Armenia on pieni ja köyhä, epäystävällisten naapureiden ympäröimä valtio, siksi Venäjällä katsotaan, että Armenia pysyy liittolaisena ikuisesti. Sytin on kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä tarvitse tällä hetkellä Armenian tukea enemmän kuin Armenia Venäjän suojaa.

— Armenia on Venäjän ainoa liittolainen Etelä-Kaukasiassa. Georgian kanssa välit ovat poikki ilmeisesti toistaiseksi. Välit Azerbaidžaniin ovat erittäin monimutkaiset. Siksi Armenia on Venäjän keskeinen geopoliittinen liittolainen,  — Sytin selittää.

Jos otetaan huomioon, että muutkaan entiset neuvostotasavallat eivät riemuitse Venäjän politiikasta, niin Armenian menetys tuntuu todennäköisemmältä joka kerta, kun kahden maiden suhteissa ilmenee jokin harmillinen seikka — kuten sähkön hintojen nousu. 

— Viimeisen kahden vuoden aikana Venäjän lähinaapuripolitiikka vaikuttaa hyvin oudolta, ja se vaikutelma vain kasvaa vaalien lähestyessä. Se koskee niin Ukrainaa ja Valkovenäjää kuin myös Baltian maita, joita suojelee kuitenkin EU-jäsenyys. Venäjä päätyi jossain vaiheessa linjaukseen, jota kutsun energiakiristykseksi: mikäli ette tottele, suljetaan kaasuhanat.

Jos tämä politiikka ei muutu, Armenia alkaa etsiä uusia liittolaisia. Vahvalta ehdokkaalta näyttää Sytinin mielestä Iran, mikä voisi olla taloudellisesti hyvin hyödyllistä.

— Venäjä tarjoaa nyt erittäin epämukavan ja epäsopivan politiikan. Venäjän politiikka ei vaikuta houkuttelevalta niin poliittisesti kuin taloudellisestikaan puhumattakaan muista poliittisista alueista. Me emme tarjoaa mitään muuta kuin yleistä lätinää joistain yhteisistä henkisistä juurista. Mutta tällä ei voi houkutella ketään, houkutteleminen vaatii jotain konkreettisia tekoja.

Irina Tumakova, Fontanka.ru

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.