• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka, Talous, Yhteiskunta

Elokuu saapuu Moskovaan

7 Elokuu 2015

Perinteisesti elokuu koittaa venäläispolitikan ja talouden painajaiskuukautena. Aivan jokaisena vuotena painajaisia ei sentään koeta, mutta mikäli jotain kauheaa elokuussa tapahtuu, järisyttää se koko valtion poliittista ja taloudellista järjestelmää perin pohjin. Mitä tuo mukanaan vasta alkanut elokuu?

Kuten muistamme, vuoden 1991 elokuussa tapahtui Moskovassa vallankaappauksen yritys jonka seurauksena Neuvostoliitto romahti. Vuoden 1998 elokuussa Venäjän talous syöksyi taantumaan ja söi kansalaisilta varat. Vuoden 2008 elokuussa Venäjä aloitti sotatoimet Georgiassa ja sai näin aggressorin maineen. Vuoden 2014 elokuussa Vladimir Putin määräsi vastapakotteet länsimaita vastaan, joka johti inflaation kiihtymiseen huomattavasti entisestään.
 
Emme selaa kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tämän vuoden elokuulle (muuten mukaan voisi lukea alienien hyökkäksenkin). Sen sijaan yritämme arvioida olemassa olevien uhkien toteutumismahdollisuuksia.
Aloitetaan Ukrainan sodasta. Itse en näkisi mahdollisiksi minkäänlaisia uusia suuria tuhoavia käänteitä, mutta Donbassin konfliktin jälleen kiihtymiseen on hyviä mahdollisuuksia. Moskovassa perustettiin juuri Ukrainan kansallispelastuslautakunta, joka on käytännössä varjohallitus. Vaikka Kreml kieltää oman osallisuutensa lautakunnan perustamiseen, on syytä huomata, että nyky-Venäjällä tuskin voi järjestää mitään vastaavaa ilman Moskovan siunausta. Lautakunnan perustamisen syynä lienee se, että Minskin sopimuksen toteuttamisessa Moskovan ja Kiovan välille aukeni erittäin vakava ristiriita. Moskovan näkökulmasta Ukrainan federalisaatio edellyttää niin laajaa Donbassin autonomiaa, että alueesta tulisi käytännössä (vaikkei virallisesti) itsenäinen valtio. Kiova taas ei suostu muuhun kuin pienimittaisen hajautuspolitiikan toteuttamiseen. Presidentti Petro Porošenko on valmis järjestämään asiasta kansanäänestyksen, sillä hän toivoo Ukrainan kansan hylkäävän federalisaation.
Ukrainan kansallispelastuslautakunnan perustaminen Moskovaan on merkki Kiovalle: ellette jätä Donbassia rauhaan, joudutte kohtaamaan ihmisiä jotka ovat valmiina ”pelastamaan” koko maanne. Tällä hetkellä moinen lautakunta on tietenkin kulissi, joka voidaan korjata nurkkaan milloin vain. Mutta mikäli Kiova ei tahdo ottaa huomioon tätä erittäin selkeää merkkiä, Moskova voi pumpata lautakuntaan sen verran resursseja, että Ukrainan kansallissota käynnistyisi uudistunein voimin.
 
Entäpä sitten devalvaatio ja valtion vararikko? Valtion täyttä vararikkoa ei lähiaikoina ole odotettavissa, sillä valtion velat eivät ole kovin suuria. Toisaalta, rupla heikkenee nyt nopeammin. Tämä kutsuu kyseenalaistamaan valtion viranomaisten lausuntoja koskien kriisin ”pohjan” koskettamista, minkä jälkeen alkaisi välitön nousu. Ruplan heikkenemisen takia talous voisi valua pohjankin läpi. Sitä näkökulmaa vahvistavat myös teollisuuden kehitykseen liittyvät synkät tilastot.  
 
Ruplan heikkeneminen heijastaa öljyn hintojen laskua. Laskun käynnisti Iraniin kohdistuvien pakotteiden purku. Mikäli Iran kasvattaa öljyn tuontia maailman markkinoille, tarjonta ylittää kysynnän ja öljyn hinta romahtaa. Ruplan ja öljyn hintojen kehityksen ennustaminen lyhyissä ajanjaksoissa ei käytännössä ole mahdollista. Mutta pitkällä tähtäimellä öljyn hinta tuskin romahtaa dramaattisesti, joten ruplankaan asema ei merkittävästi heikkene.
Maailmantaloudessa on sisäänrakennettu mekanismi, joka aina palauttaa öljyn hinnat ennalleen. Sen mekanismin vaikutusta emme aina ota huomioon. Se toimii seuraavasti: mitä alhaisempi öljyn hinta, sitä edullisempaa on tavaroiden tuotanto. Tuotteiden halpeneminen taas edistää kulutusta ja kasvattaa ostosvoimaa. Kulutuksen kasvaessa maailmantalous kasvattaa tuotantoa ja kasvava tuotanto alkaa jälleen vaatia enemmän energiaa, sitten lisääntynyt energian kysyntä vuorostaan kasvattaa öljyn hintaa. Rupla vahvistuu heti öljyn hinnan noustessa.
Tämä kuvaus maailman talouden erään periaatteen toiminnasta on tietenkin varsin pelkistetty, sillä todellisuudessa siihen vaikuttavat lukuisat muut tekijät. Kuitenkin pääperiaate on, että alhainen (alle 50 dollaria) öljyn hinta käynnistää aiemmin tai myöhemmin talouden kasvun, etenkin Kiinassa sekä muissa itä-Aasian maissa, jotka ovat erikoistuneet edulliseen tuotantoon. 
 
Seuraava kysymys koskee uusien pakotteiden asettamista. Luulisin, että tämän asian suhteen huoli on pienempi kuin muiden yllämainittujen asioiden kohdalla. Vastakkaisten tahojen viime vuonna asettamat pakotteet ovat yltyneet jo tasolle jonka ylityksen jälkeen alkaisi maailman taloussuhteiden hajoaminen. Kukaan ei enää muista keskustelua Venäjän pois sulkemisesta kansainvälisestä SWIFT -verkostosta. Venäjän puolelta hyökkäykset McDonaldsia ja muita kansainvälisiä yrityksiä vastaan ovat myös hiipuneet. Kansainväliset yritykset tarjoavat maan kansalaisille työpaikkoja, joiden hävittäminen keskellä taantumaa on yksinkertaisesti tyhmää. Siksi pakotteiden laajentaminen tarkoittaa nyt ei-toivottujen henkilöiden sekä yritysten  lisäämistä mustille listoille. Tämä tilanne on tietenkin erittäin epämiellyttävä Kremlin lähipiirille, mutta tavalliseen Venäjän kansalaiseen nämä pakotteet eivät enää paljon vaikuta. 
 
Tilanne muuttuisi täysin, jos Ukrainan konfliktin kiihtyminen sekä Minskin sopimuksen epäonnistuminen pakottaisi länsimaat lanseeraamaan Venäjää vastaan todella tuntuvia toimenpiteitä. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta seuraavan vuoden alussa, jolloin käsitellään Minskin sopimuksen täytäntöönpanon tulokset. Lopuksi pari sanaa mahdollisesta vallankaappauksesta. Tästä voi oikeastaan olla täysin huoleti vaikka Putin lentäisi lomalle Kuuhun.
Mihail Gorbatševin kohtalo ei uhkaa häntä missään tapauksessa. Kun Gorbatšev oli suosionsa huipulla, kukaan ei yrittänyt syöstä häntä vallasta. Vasta silloin, kun Neuvostoliiton talouden rappeutuminen eteni viimeiseen vaiheeseen ja Perestroikan isästä tuli kaaoksen kummisetä, hänen entisten kannattajiensa ryhmä päätti asentaa maan valtakoneiston uudestaan. Venäjän talouden luhistuminen on tällä hetkellä vasta alussa, eikä täydellistä romahdusta ole edes odotettavissa. Edessämme on suurella todennäköisyydellä pitkäaikainen stagnaatio. Nykytilanne muistuttaa enemmän Brežnevin, kuin Gorbatševin vallankautta. Kukaan ei myöskään aikonut syöstää Brežneviä vallasta vaikka hän vaipui dementiaan.
 
Venäjän elämäntavalle ominainen kaikkivaltainen ”dementia” on kaikille tuttu ja jotenkin jopa kiehtova piirre. Moni korkean tason viranomainen käyttää ympäröivää absurdiutta vaikutusvallansa vahvistamiseksi. Kansalaisista sen sijaan tuntuu, että kansa ja vallanpitäjät kaikessa hulluudessaan lähestyvät toisiaan entistä enemmän. Siksi elokuun vallakaappaus ei meitä lähiaikoina uhkaa, sen aika ei ole vielä koittanut.

Dmitrii Travin, professori, Pietarin Eurooppalainen yliopisto

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.