• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka, Yhteiskunta

Komentajat koituivat Kurskin kohtaloksi

Komentajat koituivat Kurskin kohtaloksi
Kuva: Mihail Ognev, Fontanka.ru
14 Elokuu 2015

Näinä päivinä 15 vuotta sitten Venäjän Merivoimien Pohjoisen laivueen harjoitusten loppuvaiheessa upposi Kursk -sukellusvene. Onnettomuus puhuttaa Venäjällä edelleen.

Asianajaja Boris Kuznetsov toimi Kurskin uppoamisen jälkeen surmansa saaneiden merimiesten omaisten edustajana oikeudessa. Käytännössä hän on ainoa lakimies, onnettomuustutkijoiden lisäksi, joka perehtyi kaikkiin asiaan liittyviin materiaaleihin. Siksi hänellä on selkeä kuva Kurskin turman syistä, ainakin teknisistä.

Sukellusvene K-141 Kursk upposi 12 elokuuta vuonna 2000. Onnettomuuden jälkeen neljä valtiota — Norja, Japani, Britannia sekä USA tarjosivat teknistä apua veneen miehistön pelastamiseksi. Venäjän johto ei ottanut apua vastaan ja touhusi kaksi viikkoa vakuuttaen, että osa miehistöä on elossa ja veden alta kuuluu koputusta. Kahden viikon kuluttua norjalaisten apu otettiin vastaan, mutta silloin oli jo myöhäistä.

Kursk vaipui veden alle rajun räjähdyksen jälkeen. Sukellusveneen miehistön 118 ihmisestä räjähdyksestä selvisi 23. Miten pitkään he pysyivät elossa? Olisiko ollut mahdollista pelastaa heidät, mikäli pelastusoperaatioon olisi ryhdytty viipymättä? Se oli näiden vuosien suurin arvoitus. Nyt tiedetään ainoastaan että silloinen media kertoi räjähdyksessä eloon jääneiden olleen elossa enintään 8 tuntia, joten heillä ei ollut mahdollisuksia. Vladimir Putin lausui hänen kuuluisan ”Se upposi — Ona utonula” — virkkeen. 

Virkkeestä tuli otsikko lakimies Boris Kuznetsovin kirjalle Kurskista ja onnettomuuteen liittyvästä oikeusjutusta. Mitä tapahtui Kurskille? Se mietityttää edelleen. Nyt Boris Kuznetsov muistelee vanhaa juttuaan. Silloin häntä auttoi paljon se, että hän toimi aikoinaan kriminalistina sekä suoritti navigointitutkinnon.

Voitteko te nyt varmuudella kertoa Kurskin uppoamisen syyt? Sellaiset, joilla on todisteitakin.

- Räjähdys torpedoputken sisällä. Putkeen oli ladattu vetyperoksidilla toimiva torpedo. Eli muodollisesti Kurskin uppoamisen syy on tekninen, jos puhutaan pelkästään muodollisesta näkökulmasta.

Kuitenkin teknisen syyn taustalla on vakava inhimillinen tekijä. Se tekijä liittyy ensinnäkin siihen, että Kurskilla ei ollut aiemmin käytössä tämän tyypin torpedoja, niitä ei oltu kokeiltu edes sukellusveneen testausvaiheessa. Toinen inhimillinen tekijä liittyy miehistön valmiuksiin sekä silloin pidettyjen harjoitusten järjestelyihin ja pelastusoperaatioon.

Torpedo

Miten vetyperoksidilla toimiva torpedo eroaa muista, että siitä tuli Kurskin onnettomuuden syy?

- Siksi, että hapettamisaineena toimiva vetyperoksidi on erittäin vaarallista. Jos vetyperoksidin täyttämään laboratoriokuppiin laitetaan tippakin vettä, syttyy aine liekkeihin. Torpedossa vetyperoksidi on suljetussa säiliössä. Mutta säiliö voi altistua vaikka korroosiolle. Siksi tämäntyyppisiä torpedoja valvotaan erillisen seurantajärjestelmän avulla: mikäli paine torpedon vetypyroksidisäiliössä alkaa kasvaa, järjestelmä antaa hälytyksen ja aine lasketaan meriveteen. Kun torpedo lastataan sukellusveneeseen, se kytketään heti tähän seurantajärjestelmään. Mutta Kurskissa kukaan ei osannut sitä tehdä, joten sitä varten piti kutsua upseeri toiselta sukellusveneelta.

Miksi tällainen torpedo sitten edes otettiin käyttöön?

- Se kuului osaksi sotaharjoitussuunnitelmaa. Luulisin, että se oli tavallista puolustusvoimien pröystäilyä. Suunnitelman allekirjoitti Pohjoisen Laivueen päämajan päällikkö vara-amiraali Neuvostoliiton sankari Motsak. Pidän häntä yhtenä syyllisenä Kurskin miehistön surmaan.

Olisiko sukellusveneen komentaja Ljatšin puolestaan voinut kieltäytyä torpedon käyttämiseltä?

— Se on erittäin vakava kysymys, sillä se on osoitettu ihmiselle, joka on poistunut keskuudestamme. Ehkä hän olisi voinut. Mutta pitää ottaa huomioon niin sanottu merivoimien systeemi: yrittäkääpas vastustaa ylipäälikön käskyä! Kerran oli tapaus, kun sukellusveneen divisioonan komentaja kieltäytyi tottelemasta laitonta käskyä. Hän sai siirron… tiedättekö mihin? Talousosaston sikalaan!

Sanoitte kuitenkin, että torpedon seurantajärjestelmä oli kytketty…

— Lastaamisen jälkeen torpedoa ei laitettu heti putkeen. Se oli varastossa. Torpedo ladataan putkeen noin 3 tuntia ennen laukausta. Joten ensin piti irrottaa torpedo varaston seurantajärjestelmästä ja kytkeä se vastaavaan putken järjestelmään. Mutta sitä Kurskilla ei osannut kukaan, joten sitä ei ilmeisesti tullut tehtyä ollenkaan. Vetyperoksidin vuoto johti lopulta räjähdykseen.

Räjähdys

— Kaikki alkoi vetyperoksydin syttymisestä torpedoputken sisällä. Syttymisen syytä ei enää ole mahdollista selvittää: lieneekö pieni rako, rasva letkussa, jokin muu… Sitä ei ole mahdollista selvittää, sillä kaikki säilynyt materiaali on räjähdyksen vääntämää. Mutta voidaan olla varmoja siitä, että ensimmäinen räjähdys tapahtui torpedoputken sisällä, johon oli  ladattu se harjoitustorpedo. Se kävi ilmi Kurskin nostamisen jälkeen, kun torpedoputken kansi löytyi ikään kuin hitsattuna ensimmäisen ja toisen sukellusveneen osaston väliseinään. Se tarkoitti, että räjähdysaalto liikkui keulasta perään.

Tiedetään, että sukellusveneessä räjähti kaksi kertaa. Miten toinen räjähdys tapahtui?

- Olen vakuuttunut, että ensimmäinen räjähdys ei johtanut sukellusveneen hermettisyyden rikkoutumiseen, sillä paineaalto suuntautui taaksepäin, pois torpedoputken etukannesta joka avautuu veteen. Mutta se räjähdys aiheutti erittäin voimakkaan tulipalon. Lämpötila olisi voinut nousta 3000 asteeseen. Tulipalon ja lämpötilan nousun seurauksena torpedo-osastossa tapahtui toinen räjähdys — räjähti noin 10 torpedoa. Räjähdys avasi sukellusveneen keulan kuin kukan terälehdet. Torpedoputki lensi ulos, mutta itse alus jatkoi liikkumista eteenpäin, siksi torpedoputken jäänteet löydettiin myöhemmin merenpohjalta sukellusveneen perän takaa.

Asiakirjat

Mainitsitte, että tragedian syyt ovat osittain koko harjoituksen järjestelyissä. Onko siitä yhtään kirjallista todistetta?

— Todisteita löytyy, esimerkiksi, merkinnät torpedon valmistamisesta. Mutta moni asiakirja oli takavarikoitu, ja osa on väärennetty. Toimin kriminalistina, joten huomasin sen helposti. Esimerkiksi, seurantajärjestelmän tarkastustodistus, joka oli annettu 15 joulukuuta vuonna 1999. Se on sukellusveneen komentajan Ljatšinin vahvistama. Ljatšin sai surmansa sukellusveneonnettomuudessa 8 kuukauden kuluttua, eli hän olisi voinut vahvistaa tarkastustodistuksen, mutta allekirjoitus ei ole hänen. Todistus tehtiin hänen kuolemansa jälkeen. Samoin todistus putkiston tarkastuksesta ja rasvan poistamisesta on tehty jälkikäteen. Muistatteko, että vetyperoksidi alkaa kuumentua, jos se yhdistyy rasvaan? Putkiston huoleton puhdistus voi johtaa tulipaloon torpedo-osastossa.

Onko muita epäilyttäviä asiakirjoja?

— On esimerkiksi 7 divisioonan tarkastuslautakunnan lausunto miehistön tenttaamisesta sekä luvasta seurantajärjestelmän käyttämiseen. Lausunnon alla on kapteeni Bagrjantsevin allekirjoitus, minkä jälkeen lausunnon vahvisti divisioonan komentaja kontra-amiraali Kuznetsov. Bagrjantsevin allekirjoitus on selvästi väärennetty.

Entäs kontra-amiraalin?

— Tätä yksityiskohtaa minä en tarkkaan muista.

Mikäli Kuznetsov allekirjoitti paperin, hänen olisi tiedettävä, että toinen allekirjoitus on väärennetty.

— Tottakai hän tiesi. Olen vakuuttunut, että väärennökset on tehty joko Popovin tai Motsakin käskystä. Lisäksi on vielä muutama asiakirja, joissa on väärennetyt allekirjoitukset.

Onko väärennöksistä olemassa todisteita, vai onko se teidän epäilynne?

- Kaikki on mainittu vara-amiraali Rjazantsevin tekemässä lausunnossa, joka on liitetty jutun muihin asiakirjoihin.

Mutta jutun tutkinta kuitenkin keskeytettiin, vaikka tällainen lausunto oli olemassa?

- Te kuulostatte sinisilmäiseltä. 

Mikäli nämä asiakirjat on väärennetty, missä sitten ovat alkuperäiset asiakirjat? Ovatko ne edes tallessa?

- Alkuperäisiä asiakirjoja on tallessa, mutta mitä järkeä on tutkia esimerkiksi ydinreaktorin kuntoon liittyvät asiakirjat, jos Kurskin turma ei johdu reaktorin toiminnasta? Minä tarkoitan asiakirjoja jotka todistaisivat, että kyseisen vetyperoksiditorpedon käyttö oli valmisteltu kuten piti. Torpedo on monimutkainen tekninen tuote. Sen käyttämiseen pitää valmistautua. Maailmassa tunnetaan tapauksia, jolloin tällaiset torpedot räjähtivät. Esimerkiksi, vuonna 1955 tällainen torpedo räjähti Portsmouthin kaupungissa. Muutama ihminen sai surmansa, jonka jälkeen Englanti kielsi vetyperoksiditorpedojen käytön kokonaan.

Elinaika

Tiedämme, että sukellusveneen keulaosastojen tiloissa oleva miehistö menehtyi heti. Mutta osastoon 9 pakeni 23 merimiestä, jotka selvisivät räjähdyksistä.

- Ja he pysyivät siellä elossa yli kaksi vuorokautta!

On kuitenkin olemassa lausunto, jonka mukaan osastoon pakeneet ihmiset kuolivat 8 tunnin kuluttua räjähdyksestä. Te ette siis luota siihen lauseeseen?

- Tutkinnan tuloksena myönnettiin, että pelastusoperaatio epäonnistui täysin. Periaatteessa tästä olisi pitänyt langettaa rangaistukset. Mutta jos todistaa, että miehet menehtyivät ennen pelastusoperaation alkua, eli 8 tunnin kuluttua räjähdyksestä, kuolemien ja pelastusoperaation välinen syy-seuraamus -yhteys katoaa. Joten, kun tutkinnassa selvisi, että Pohjoisen laivueen komentajat syyllistyivät merimiesten kuolemiin, apuun kutsuttiin oikeuslääketieteen asiantuntija Viktor Kolkutin. Hänen johtopäätöksensä kuoleman ajasta perustuivat siihen, että ihmisen elimistö tuottaa stressissä glukoosia, mutta Kurskista nostetuissa ruumiissa glukoosia ei löydetty. Tämä kuitenkin soveltuu ainoastaan elossa oleviin ihmisiin. Kuolleessa ihmisessä glukoosi säilyy muuttumattomana vain 12 tuntia kuoleman jälkeen. Ensimmäiset ruumiit nostettiin merestä 2 viikon kuluttua. Tästä erikoisansiosta asiantuntija Kolkutin sai ylennyksen: hänet määrättiin Venäjän Federaation oikeuslääketieteen pääasiantuntijaksi.

Mihin nämä ihmiset lopulta menehtyivät? Selvisikö oikea syy?

- Häkämyrkytykseen. Se johtopäätös on oikea. He käyttivät ilmanpuhdistuslaitetta. Osastossa oli täysin pimeää. Pimeydessä he ilmeisesti vahingossa laittoivat tipan vettä tai öljyä kaliumpulverin peittämälle laatalle, joka oli osa sitä puhdistuslaitetta. Kemikaalinen reaktio aiheutti tulipalon. Milloin tulipalo syntyi? Menikö sitä ennen 8 tuntia vai 3 vuorokautta? Tätä ei voinut selvittää yksikään asiantuntija. Itse oikeuslääketieteteen asiantuntija Kolkutin kirjoitti raportin alussa, että kuolinajan selvittäminen on mahdotonta.

Muistamme edelleen 15 vuoden kuluttua median raportoineen veden alta kuuluvasta koputtamisesta. Mutta sittemmin tiedotettiin, ettei koputtaminen liittynyt Kurskiin eikä ollut hätämerkki.

- Se koputtamisen ”selitys” kuului erään toisen ”asiantuntijan” suusta. Kyseinen ”asiantuntija” oli Sergei Kozlov, joka silloin oli kommodorin arvoasemassa. Tällä hetkellä hän on edennyt urallaan ja toimii merivoimien varapääperämiehenä. Kozlov käytti koputusten paikantamistietoja ja väitti niiden tietojen perusteella, että koputtaminen kuului eri kohdasta, kuin missä Kursk oli. Hänen mukaan tuntemattomat henkilöt koputtivat muiden alusten ruumissa. Alueelle toki tuli myöhemmin muita aluksia, mutta kuka idiootti antaisi turhaan hätämerkin tietäen, että samalla alueella on meneillään pelastusoperaatio? Minä analysoin paikantamistiedot itsekin, avuksi oli suorittamani navigointitutkinto. Koputukset rekisteröitiin muutamalla laivalla, muun muassa Mihail Rudnitskii -pelastusaluksella. Johtopäätökseni mukaan ainoa mahdollinen koputusten lähtöpiste oli Kursk.

Se upposi

Huomattiinko räjähdys esimerkiksi Pjotr Velikii -lippulaivalla, joka osallistui myös harjoitukseen ja oli aivan vieressä?

- Kurskin räjähdyksen voimakkuus oli sitä luokkaa, että se rekisteröitiin kaikkialla ympäri Jäämertä, Alaskassa, Grönlannissa, Norjassa. Räjähdysaalto tavoitti Pjotr Velikii lippulaivan, joka sai melkoisen tömähdyksen. Laivalla olevat upseerit esimerkiksi kaatuivat jaloiltaan kannelle.

Miten lippulaivalla reagoitiin räjähdykseen?

- Siellä havahduttiin vasta 1,5 tunnin kuluttua siihen, että Kursk ei ota yhteyttä komentoon. 

Eli he eivät edes udelleet, mikä räjähti?

- Ei! Luulen, että tästä ollaankin sitten elämän loppuun hiljaa. Ehkä he juhlivat lippulaivalla muuten onnistuneen harjoituksen loppua. Todisteita siitä ei minulla tietenkään ole. Mitä tässä sanoisi? Kursk oli koko merivoimien paras sukellusvene, sen komentajansa Ljatšin oli erinomainen upseeri. Häntä esitettiin Presidentin kanslialle nimitettäväksi Venäjän Sankariksi. Te ette ehkä tajua, minkä kokoinen sukellusvene se oli: alus oli kuusikerroksisen ja 10-rappuisen talon kokoinen. Puolitoista jalkapallokenttää. On erittäin vaikea kuvitella, että tällainen alus voi noin vain upota. Minä uskon kuitenkin, että Pjotr Velikiin komentaja Kasatonov raportoi räjähdyksestä, mutta hän itse ei maininnut tästä mitään tutkinnan aikana. Kohta sen jälkeen hänenkin uransa kiihtyi ja vei hänet korkealle.

Miten tapahtumat kulkivat 12 elokuuta 2000?

- Kello 11.09 Pjotr Velikii -aluksella havaitaan akustisen luotaimen avulla sukellusvene, joka kulkee normaalisti ja hakee maalia. Eli Kursk on kunnossa ja valmistautuu torpedon laukaisuun. Havainto kirjataan rekisteriin. Kello 11.28 rekisteriin kirjataan räjähdys. Räjähdyksestä raportoidaan komentosillalle. Lippulaivan komentajan olisi pitänyt käskeä määrittelemään räjähdyksen luokka sen mukaan, tapahtuiko se veden alla vai yllä ja mikä on  räjähdyksen voimakkuus ja laatu. Sitä ei tehty. Kursk ei ota yhteyttä komentoon. Kursk ei suorita laukausta. Hätätila kuitenkin julistetaan vasta 12 tunnin kuluttua, eli kello 23.30. Mutta tunti sitä ennen sotaharjoitusten komentaja lähtee maihin ilmoitettuaan toimittajille, että harjoitus meni normaalisti.

Harjoitusten komento siis oli jo tietoinen hätätilasta? Milloin etsinnät alkoivat?

— Etsintä- ja pelastusoperaation johdolle raportoitiin räjähdyksestä vasta hätätilan julistuksen jälkeen kello 23.30. Se jälkeen räjähdyksen kohta paikannettiin ja lippulaiva suuntautui kohti räjähdyksen paikkaa. Kello 2.22 lippulaivan akustinen järjestelmä rekisteröi koputtamiset. Koputtaminen auttoi täsmentämään Kurskin sijainnin. Alueella ei ollut silloin muita aluksia. Se todistaa, että koputtamisen takana oli Kurskin selvinnyt miehistö. 

”Ei kannata sortua toivottomuuteen”

Mitä voi päätellä Kurskin miehistön jättämistä lapuista?

- On olemassa kolme kapteeni Kolesnikovin kirjoittamaa viestiä. En siteeraa niitä nyt, sillä kaikki kolme on julkaistu. On tärkeää, että ensimmäinen on kirjoitettu selkeällä käsialalla. Päiväys on 12 elokuuta vuonna 2000, kello 15.15. Kirjoittamista jatkettiin myöhemmin pimeydessä. Päiväystä ei ole. Jatkokirjoitus sisältää kuuluisan ”ei kannata sortua toivottomuuteen” -lause, joka hakattiin miehistön muistomerkkiin. On vielä kapteeniluutnantti Sergei Sadilenkon kirjoittama lappu. Lappu sisältää erittäin tärkeän tiedon: ”Noustuamme pinnalle emme selviydy kompressiosta”. Tämä selittää, miksi he eivät uskaltautuneet veneestä ulos, vaikka peräosastoissa oli 19 henkilökohtaista pelastuslaitetta.

Miksi he eivät yrittäneet?

— Jotta se onnistuisi, ylhäällä heitä olisi pitänyt ottaa vastaan. Pelastusaluksilla olisi pitänyt olla laitteisto dekompression suorittamista varten. Mutta osaston 9 vangeiksi joutuneet miehistön jäsenet eivät olleet varmoja, tuleeko joku vastaan meren pinnalla. He pelkäsivät sukeltajantautia. Se johtaa erittäin tuskalliseen kuolemaan.

Norjan hallitus tarjosi apua melkein saman tien, kun turma tuli heidän tietoonsa. Jospa apu olisi otettu vastaan?

— Kerron teille lisää: 14 elokuuta Britannian Merivoimien johto lähetti alueelle lentokoneen, jossa oli pelastusalus, mutta se kone lähetettiin takaisin.

Miksi?

— Meidän puolustusvoimillemme valtion salaisuus on ihmisten henkeä tärkeämpi. Toisen syyn mainitsi Vladimir Putin tavatessaan kuolleiden merimiesten läheisiä: me, hän sanoi, arvioimme, että meillä on keinot pelastaa miehiämme.

Oliko?

- Kyllä. Nämä olivat AS-32 ja AS-34 -pelastusalukset. Sukellusveneen peräosassa juuri osastossa 9 on pelastusluukku. Ulkopuolelta sitä ympäröi leveä rengas, johon pelastusalus kiinnittyy. Vesi pumpataan pois, ja ihmiset pääsevät pelastuskapseliin.

Mikä esti alusten toimintaa?

— Yksikään niistä ei onnistunut kiinnittymään veneeseen, vaikka ne oli tarkoitettu sukellusveneiden, muun muassa Kursk -tyyppisten alusten miehistön pelastamiseen. Mutta Kurskilla ei koskaan harjoiteltu pelastamista.

Miehistö ei siis saanut valmennusta?

— Syy on toinen. Sukellusveneen ulkokuori peitetään kumilla vaikeuttamaan aluksen akustista havaitsemista ja tunnistamista. Mainitsemani renkaan on oltava hieman koholla veneen ulkokuoren yllä. Mutta Kurskilla rengas oli päin vastoin upotettu runkoon. Kun pelastusalus yritti kiinnittymistä, kumi esti sitä.

Amerikkalaiset sukellusveneet

Monet kuolleiden merimiesten läheiset uskovat toisenlaisiin versioihin. Esimerkiksi siihen, että Kursk törmäsi amerikkalaiseen Toledo- tai Memphis -tyyppiseen sukellusveneeseen.

— Se on pötyä. Teoriassa kaikki on tietenkin mahdollista. Tällaisia törmäyksiä on aiemmin tapahtunutkin, niitä oli neuvostomerivoimien historiassa yhteensä kolme. Mutta Memphis- ja Toledo -sukellusveneiden uppouma on 7 tuhatta tonnia. Kurskin uppouma on 23 tuhatta tonnia. Kevyeen sukellusveneen törmääminen Kurskiin on kuin törmäisi pyörällä rekkaan. Kurskin keittiössä ei edes rikkoutuisi yhtään tälläisestä törmäyksestä.

Toisen väittävät, että amerikkalainen sukellusvene ampui Kurskiin torpedon.

— Amerikkalaiset MK48 -tyyppiset torpedot on varustettu tähtäysjärjestelmällä, joka reagoi ääneen, eli potkureiden tuottamaan meluun. Jokaisen aluksen meluisin kohta on potkurit. Näin ollen torpedo osuisi Kurskin perään. Kuvitellaan, että se onnistui osumaan torpedo-osastoon. Räjähdys, Kursk uppoaa. Mutta miten me selitämme ensimmäisen räjähdyksen? Mihin kadotamme ne 2 minuuttia 15 sekuntia, jotka kuuluivat ensimmäisen ja toisen räjähdyksen välissä? Teknisesti törmäys amerikkalaiseen sukellusveneeseen tai toisen sukellusveneen torpedoisku Kurskiin eivät voi aiheuttaa tällaista turmaa.

Edustitte asianajajana menehtyneiden merimiesten läheisiä, mutta teidän esittämäni versio heittää miehistön päälle varjon ja paljastaa heidän valmiutensa epäkohtia…

- Versioni ei heitä mielestäni mitenkään varjosta. Kuolleet merimiehet eivät ole syyllistyneet mihinkään. Heidän komentajansa koituivat heidän kohtalokseen.

Irina Tumakova, Fontanka.ru

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.