• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka, Yhteiskunta

ISIS ottaa mallia bolševikeista

ISIS ottaa mallia bolševikeista
Kuva: Fontanka.ru
5 Lokakuu 2015

Venäjän Syyriassa aloittamaa sotilasoperaatiota verrataan Neuvostoliiton toimintaan Afganistanissa. Pitääkö vertailu paikansa? Miksi Al-Assad ei kelpaa länsimaille? Miksi Venäjä on Al-Assadin puolella? Miksi syyrialaismaataloudet tukevat ISIS:tä? Tästä kertoo taloustieteen korkeakoulun professori, orientalisti Jevgenii Zelenev.

Länsi reagoi jyrkästi Venäjän Syyriassa aloittamaan sotilaalliseen operaatioon. Miksi Al-Assadiin ja oppositioon suhtaudutaan eri tavoin, vaikka taistelu ISIS:tä vastaan on yhteistä?  

— Muistutamme yhdessä, mistä Syyriassa kaikki alkoi — rahasta.

Rahastako?

— Raha on eräs Lähi-Idän politiikan tekijä jota ei mielellään mainita. 2000-luvulla maailman öljyn- ja kaasun tuotannon mogulit suunnittelivat kaasuputken viemistä Qatarista Syyrian kautta Välimeren rannalle. Tämä olisi vienyt Venäjältä mahdollisuudet suunnitella omia Ukrainan kiertäviä kaasuputkia. Bašar Al-Assad peri isältään neuvostoliiton sekä venäjän myönteistä politiikkaansa. Sellaisena hän olisi tuskin sopinut länsimaiden kaavailemien miljardeja maksavien hankkeiden suojelijaksi.

Vuoden 2011 tapahtumien yhtenä syynä oli Al-Assadin aloittamat rankat toimenpiteet nuoria mielenosoittajia vastaan. Mikä sai nuoret osoittamaan mieltä?

— Yksi väestön esittämä vaatimus oli sotatilan poistaminen. Vuonna 2011 Syyriassa oli voimassa vielä vuonna 1963 julistettu sotatila.

Assadhan poisti sen.

— Mutta hän teki sen vasta huhtikuun lopussa, vaikka konflikti alkoi maaliskuussa. Tilanne riistäytyi käsistä, Al-Assad alkoi käyttää aseita mielenosoittajia vastaan ja protesti levisi suuriin kaupunkeihin. Vuoden 2012 heinäkuussa Al-Assad aloitti Aleppon kaupungin pommitukset. Tämä oli käännekohta: oppositiota vastaan käytettiin kaikkia maassa olevia aselajeja.

Siihen mennessä oppositio oli jo kaikkea muuta kuin enkeleitä…

— Kyllä. Oppositio aseistautui ja raivostui. Näin tilanne muuttui sisällissodaksi.

Mistä juontuvat opposition juuret?

— Juuret juontuvat islamilaisen maailman sisäisestä ristiriidasta, joka vallitsee 90% sunnien ja 10% šiiojen välissä. Syyriassa tilanne on sikäli ainutlaatuinen, että kahtiajako ei noudattanut uskonnollisia eroja. Syyria jakautui kaupunkien ja maaseudun ihmisiin. Kaupungeissa asuvat sekä sunnit että šiiat ja alaviitit. Heille on yhteistä Al-Assadin hallituksen kannattaminen. Nämä ihmiset ymmärtävät, että Al-Assadin sijaan tulisi uusi hallitsija joka on suurella todennäköisyydellä edeltäjäänsä köyhempi ja tyytymättömämpi, joten hän voittajana sallisi tappion kärsineiden ryöstelyä ja vainoa. Maalla asuvat kannattavat melkein poikkeuksetta oppositiota ja maalla elintaso on kaupunkeja matalampi. Maanviljelijät ilmeisesti uskovat, että poliittisen järjestelmän muutos tarjoaa heille etuja. Tässä yhteydessä on muistettava Venäjän 1917 vallankumouksen maanviljelijöiden kannatusta. 

ISIS:in valloittamilla alueilla viljellään joitain omia käsityksiä yhdenvertaisuudesta. Ikään kuin sosialismia islamin tyylin.

— On turha vieroksua tässä yhteydessä sosialismi -termiä. Islamin uskonnollinen ajattelija Jamal ad-Din oli todistamassa vielä 1800 -luvun lopussa islamin eettisten arvojen olevan samanlaisia, kuin sosialistien esittämät arvot. 

Maalaisväestö taitaa pitää tästä? Ikään kuin varojen uudelleenjako?

— Totta kai! Tätä järjestelmää ei torjuta samalla tavoin kuin vaatimuksia lainsäädännön noudattamisesta, verojen maksamisesta ja pakkotyöhön osallistumisesta. Poliittisen islamin tarjoamat henkiset iskulauseet tasa-arvosta ovat lähempänä maanviljelijän sydäntä.

Onko poliittinen islam jotain muuta kuin tavallinen?

— Se on aivan muuta kuin tavallinen. Kyse ei enää ole uskonnosta, vain poliittisesta välineestä. ISIS eroaa muista liikkeistä siinä, että uskontoa käytetään poliittisessa taistelussa. Minä pohdin paljon sitä, miksi he tuhoavat kulttuuriperintöä. Miksi pitää tuhota aarteita, joita kansa on rakentanut ja suojellut tuhansia vuosia? Mutta nämä ovat aatteen sivuvaikutuksia ja vallankumouksen ylilyöntejä. Tästä voi päätellä, että ISIS on solujärjestö, joka ei rakennu johtajan vaan aatteen ympärille. Prosessi muistuttaa paljon bolševikkien etenemistä kohti valtaa. Samalla tavoin Venäjällä tuhottiin kirkkoja vallankumouksen jälkeen.

Mutta bolševikeilla oli johtajat. Kommunistinen puolue ei ollut mikään solujärjestö.

— Heti vallankumouksen jälkeen puolueella oli aika paljon keulahamoja, Stalin kitki heidät vasta myöhemmin. Mutta sitä ennen asiat ratkaistiin valitsemalla komissario ja lähettämällä se aseistettuine joukkoineen tietylle alueelle. ISIS toimii täysin samalla tavoin. ISIS:in ”komissarioiden” tehtävä on luoda omat pienarmeijat, eikä liittyä muiden joukkoihin. Samalla valitaan ihmisiä, jotka pystyvät johtamaan alueellisia järjestöjä.

Puolueosastoja?

— Aivan! Voitte tulkita sanani miten haluatte, mutta tyyliltään ja hallintotavaltaan ISIS on juuri sellainen järjestö, joka omaksuttuaan poliittisen aatteen, pelkistää sen houkutteleviksi iskulauseiksi. ISIS on oman kategoriansa ideologisin toimija.

Eli heidän ajatuksensa kalifaatista on samanlainen kuin ennestään tuttu maailmanvallankumouksen aate?

— Suoremmin ei voisi ilmaista. Minä olen vakuuttunut, ettei se ole sattuma. ISIS:en johtajat eivät ole mitenkään vähä-älyisiä. Moni opiskeli Neuvostoliitossa ja oppi hyvin Kommunistisen puolueen historiaa.

Pysyykö ISIS:n rakentama kalifaatti Lähi-Idän alueella vai leviääkö se kohti Venäjän rajoja?

— He ovat viime aikoina julistaneet Kaukasus -emiraatin perustamista ja suunnittelevat lähiaikoina ryhtyvänsä toimeen sen suhteen.Heitä kiinnostaa myös Keski-Aasia, Afganistan sekä Pohjois-Afrikka. Jonkun aikaa sitten he kertoivat tahtovansa valloittaa Saudi-Arabian. Vaikka Saudi-Arabiaa ei vielä ole vallattu, se jaettiin jo etukäteen emiraatteihin, myös emiirien nimet ovat jo tiedossa. ISIS vaati Lähi-Idän sekä Pohjois-Afrikan rajojen tarkistusta yli sadan vuoden takaa,  vuoden 1916 Sykes — Picot -sopimuksen solmimisesta asti, jolloin rajat vedettiin viivoittimen avulla. ISIS pyyhki nämä rajat.

Koituuko se vaaraksi Euroopalle?

— Kalifaatissa on keskitetty poliittinen hallinto. Se kasvattaa tyytymättömyyttä sekä maastamuuttoa. Siitä johtuen Euroopan islamisaatio voi kiihtyä entisestään. Nyt maailmassa liikkuu uudenlaisia pakolaisia, jotka periaatteessa voisivat palata kotimaahansa mutta eivät sitä halua. Syyrialaiset, jotka ovat jo pitkään opiskelleet ulkomailla, tulevat Saksaan, Ruotsiin ja Norjaan turvapaikanhakijoiksi. Tämä on Syyrian tragedia: maasta vuotavat ”aivot”. Sama tapahtui aikoinaan Venäjälle. 

USA:ta syytetään ISIS:en ”imettämisestä”, mutta tämän kuultuani mieleeni tulee muu taho ISIS:en taustalla…

— Minusta tuntuu, että aluksi ISIS kypsyi siinä poliittisessa sopassa, joka kokattiin USA:n reseptin mukaan. Kyse on Al-Assadin vastaisesta liitosta joka veti yhteen hyvin erilaisia tahoja. Vielä kaksi vuotta sitten ISIS:en toimijoiden määrä oli noin 3000 henkilöä. Vuoden 2014 elokuussa ISIS valloitti Mosulin, jonka jälkeen järjestö kasvoi räjähdysmäisesti.

3000 henkilön järjestöstä? Mikä toimi kasvualustana?

— Raha. Mosulin, Irakin pohjoisen pääkaupungin valloitus, avasi heille erinomaiset rahoitusmahdollisuudet. Valloituksen hetkellä kaupungin pankit olivat täynnä rahaa.

Onko siis kyse ryöstöstä?

— Voi vain arvailla miten he saivat rahat käsiinsä, mutta saivathan he! Tämä oli ensimmäinen onnenpotku. Toinen onnenpotku on öljytuotteiden salakuljetus Turkin kautta ja myynti Euroopassa.

Turkki on NATO:n jäsen, se olisi voinut estää sitä.

— Kyllä. Mutta luulisin harmaan kaupan olevan Turkille hyvin edullista. Kuviossa on lisätekijä: ISIS tukeutuu valloitettuihin alueisiin, joilla se toteuttaa valtion tehtävät. Bolševikit tulevat mieleen miltei väkisin.

Entä oppositio? Sotiiko se Al-Assadia vastaan, ISIS:tä vastaan vai kahdella rintamalla?

— Tänä päivänä ISIS toimii houkuttimena kaikille, jotka eivät kannata Assadia. On myös paljon oppositioon kuuluneita ihmisiä, joita koulutettiin ja aseistettiin Turkissa NATO:n tukikohdissa sotimaan Assadia vastaan, ja jotka sitten siirtyivät aseineen ISIS:een.

Eli Syyrian oppositiosta tulee osa ISIS:tä?

— Lähes kaikki aseistautunut oppositio liittyy nykyään tavalla tai toisella ISIS:een, yhtä Jabhat an-Nusra -järjestöä lukuun ottamatta. Tämä taho pysyy toistaiseksi sivussa. Sillä on merkittävät voimat, joten sillä on hyvät mahdollisuudet tarttua vahvoin ottein vallan kahvaan. Mutta niin pitkään kuin Bašar al-Assad on olemassa, oppositio sekä ISIS taistelevat häntä vastaan. Venäjän historiasta löytyy kelpo vertauskuva: tatto Mahnon anarkistit, vapaat kasakka -armeijat, lukuisat valkoiset kenraalit — he kaikki repivät maan palasiksi. Sama tapahtuu nyt Syyriassa. Aiemmin tahoja oli vain paljon enemmän, nyt niiden määrä vähenee. 

Mitkä tahot pyrkivät Syyriassa valtaan?

— Ensinnäkin ISIS, jonka tavoitteena on kalifaatti -hallinto. Toiseksi Jabhat an-Nusra, joka hallitsee Syyrian tiettyjä pohjoisalueita. Tämä taho edustaa sotilaallista oppositiota, siinä toimii entisiä puolustusvoimien upseereita sekä muista muslimimaista tulleita puolustusvoimien ammattilaisia. Heidän tavoitteenaan on vallankumous sekä oman poliittisen järjestelmän pystyttäminen ikään kuin demokratian keinoin. Kolmas taho on niin kutsuttu maallinen oppositio. Heistä enemmistö oleskellee Syyrian ulkopuolella. He haluavat pyrkiä valtaan poliittisiin keinoin, joten he tarvitsevat rauhaa ja vaaleja.

Tietääkseni heillä ei ole aseistettuja joukkoja…

— Mihin armeijaa tarvitaan demokraattisessa vaaleissa?

Vaalit maassa, jossa on sota käynnissä?

— Siksi he sanovat, että Al-Assadin on lähdettävä ja rauha on taattava kansainvälisen valvonnan avulla, minkä jälkeen pidetään vaalit joihin kansalle lojaali oppositio osallistuu.

Kuka kannattaa heitä Syyriassa, kun he ovat ulkomailla?

He tukeutuvat niiden pakolaisten kannatukseen, jotka oleskelevat Turkissa, Jordaniassa sekä Libanonissa. Kyse on miljoonista ihmisistä. Pelkästään Turkissa on kaksi miljoonaa syyrialaista. Oletetaan, että nämä ihmiset palaavat Syyriaan ja heistä tulee äänestäjiä. Jos vaalit ovat todella demokraattiset, oppositiolla on varmasti mahdollisuus saada hyvät tulokset.

Zbigniew Brzezinski kommentoi vuoden 1979 tapahtumia, eli Neuvostoliiton tunkeutumista Afganistaniin näin: ”emme provosoineet venäläisten puuttumista, mutta kasvatimme sen todennäköisyyttä”. Näettekö täällä mitään yhtäläisyyttä nykytapahtumiin? Onko Venäjä taas houkuteltu taisteluun? Öljyn hintakin meni alas kuin 1980 -luvulla…

—  Tilanne on aivan erilainen. Tällä hetkellä Syyrian konfliktiin osallistuu jo yli 60 valtiota…

Niitä on 66. Enemmän kuin toisessa maailmansodassa yhteensä.

— Niin. Venäjän astuttua virallisesti sotatantereelle konfliktista tuli, no, ei ehkä maailmansota, mutta monikansallinen sellainen. Maailma ei ole sitten toisen maailmansodan nähnyt niin laajaa sotilaallista liittoa, kun tämä ISIS -vastainen liitto on, se on jopa ennennäkemätön. Näille yli kuudellekymmenelle maalle sotatilanne on normaalia. Ymmärrättekö te mitä se tarkoittaa?

Pelkkä oletus pelottaa. Te siis vertailette tilannetta maailmansotaan?

— En minä näin sitä muotoillut. Mutta Venäjän osallistuminen kasvatti jännitystä Syyriassa entistä enemmän. Maailmassa on muitakin konflikteja: Israelin ja Palestiinan välillä, Etelä- ja Pohjois-Korean välillä ja Afganistanissa. Planeettamme poliittinen ilmasto käy kuumaksi. Israel on erittäin herkkä tällaisille haasteille, joten se perusti heti kansainvälisen elimen sotilaallisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Jotta, Jumala paratkoon, jonkun lentokonetta ei ammuttaisi vahingossa alas. Voitteko te  kuvitella, miten tällaisen vahingon todennäköisyys on tällä hetkellä kasvanut?

Voiko Venäjä perustaa samanlaisen elimen yhteistyössä muiden liiton jäsenten kanssa?

— Maailmassa on vain yksi Israel. Vakavasti puhuen, liitto ei toimi Syyriassa minkään asian puolesta, se toimii vastaan. Osallistujien tavoitteet ovat erilaisia, joten yhteistyö ei aina onnistu. Jo se, että Venäjä ja USA katsovat Al-Assadin hallituksen tulevaisuutta eri silmin, kertoo asiasta paljon.

Voiko ISIS:in musertaa tuhoamalla heidän öljykauppakanavat sekä rahoitusmahdollisuudet?

— Se on pahin kauhuskenaario. Kanavien tuhoaminen voi olla mahdollista. Heidät voi pakottaa vetäytymään heidän valloittamiltaan alueilta — mikä ilmeisesti lähiaikoina tapahtuu. Mutta he kyllä ymmärtävät, että heidän kohdallaan käynnistyy puhdistus. He vetäytyvät kaupunkeihin. Kaupunkeja on vaikea pommittaa, jos se on ylipäätänsä mahdollista ja tarpeen.

Pitääkö sitten käynnistää sotilaallinen operaatio maan päällä?

— Se on turhaa. Pitää jälleenrakentaa valtio, joka estää laillisesti ja poliisivoimin niitä, jotka toimivat valtiota vastaan. Mutta mikäli 20% valtion väestöstä on valtiota vastaan, se tietää kansalaissotaa.

Joka on jo käynnissä.

— Niin. Jo pelkästään ISIS:in armeijassa on 100-200 tuhatta sotilasta. Miettikää kannattajien määrä! Se on kuin kasvain, joka ei ole enää leikattavissa. On mahdotonta erottaa ISIS:n kannattajia ja vastustajia.

Mitä jos heidät jätetään rauhaan? He voivat rakentaa tietylle rajatulle alueelle ihan mitä tahansa. Neuvostovenäjä ei ollut mikään maailman lellikki, mutta se sai lopulta kansainvälisen tunnustuksen.

— Siihen meni 5 vuotta. Lisäksi tarvittiin Geneven konferenssi sekä yhden suurvallan — Britannian — ja sen pääministerin tukea. Tässä tapauksessa edellytyksinä olisi Al-Assadin hallituksen selviytyminen, Islamilaisen valtion radikalismin lieventyminen, sekä sen suorittama julkinen katuminen. Todellisuudessa tilanne voi kehittyä toisella tavoin. ISIS:in kohtalo ja jopa Al-Assadin kohtalo ovat loppujen lopuksi yksityiskohtia. Pääasia on, millaisen maailman tämän konfliktin päätyttyä näemme. En ole sen suhteen yhtään optimistinen.

Miten Venäjän osallistuminen konfliktiin voi vaikuttaa tilanteeseen?

— Pelkään pahoin, että vastakkainasettelu vain voimistuu. Joskus tulevaisuudessa Syyriaa jakavat rintamat vakautetaan. Sen jälkeen aseistetut joukot saavat vetäytyä. Jakolinjat vahvistetaan ja sitten on neuvottelujen vuoro. Neuvottelujen jälkeen eri tahot saavat oikeudet heidän kontrollissaan olevien alueiden poliittiseen hallintaan. Näin tapahtuu jokaisen sodan jälkeen. Mutta entistä Syyriaa entisissä rajoissa ei enää tule olemaan.

Irina Tumakova, Fontanka.ru

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.