• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Yhteiskunta

Formaatin taika

24 Lokakuu 2015

YLE:n keskiviikkona lähettämä venäjänkielinen A-studio oli katsojille monipuolinen ja yllättävän positiivinen kokemus: vankan formatin ja kielivalinnan yhdistelmä avasi suomen venäjänkielisen median uuden ulottuvuuden.

En yleensä katso YLE:n venäjänkielisiä uutisia mutta nyt asetuin sohvalle ruudun eteen seuraamaan historian ensimmäistä venäjänkielistä A-studiota. Erikoisen lähetyksen tarkoitus oli juhlia YLE:n venäjänkielisten lähetysten 25 -vuotispäivää. Venäjänkielinen A-studio oli siis kertakäyttötuote.

Ohjelman tunnari toi tutun ja turvallisen tunteen: ilta, oma aika, A-studio, kaikki hyvin.

A-studiossa puhuttiin Venäjästä, infosodasta ja kahdenvälisistä suhteista. Vieraina oli muutama tuttu naamaa: tutkija Olga Davydova-Minguetin kanssa olen joskus istunut viinilasin äärellä, Danske Bankin ekonomisti Vladimir Miklashevskia haastattelin venäjänkielisessä Radio Sputnikissa, Stefan Vidomskinkin kanssa tuli käteltyä erään venäläisaiheisen seminaarin yhteydessä. Entä sitten? Suomessa se on pikemminkin tavallista kuin ihmeellistä. Ruutu, siis televisio, on täällä kotoisa ja rento, se ei vaadi eikä epäile. Välillä siinä pyörii liiankin kevyttä tavaraa, kuten Livin ”Täydelliset venäläisnaiset” -sarja. Mutta kyseisen sarjan yksi sankaritar, yrittäjä Valeria Hirvonen, esiintyi A-studion insertissä omana itsenään, sitkeänä kalapuodin emäntänä jolla oli katsojalle asiaa: vaikka matkailijoita ei näy, kauppa hiipuu ja on käytävä läpi ikävät yyteet, on silti yritettävä kun kerran on yrittäjäksi ryhtynyt. Hyvin suomalainen lähestymistapa, eikö vain?

Kolme keskustelua, muutama insertti, vilkasta kommenttien vaihtoa, jopa vähän väittelyäkin. Juontaja Levan Tvaltvadzella oli näppärä mutta asiallinen ote haastateltavista joka ei aina näy tavallisissa uutislähetyksissä, sillä siellä ei yksinkertaisesti ole tilaa haastatteluihin.

Venäjänkielisessä A-studiossa parasta olikin juuri tila. Suomalaisessa mediassa venäjän kielen rooli on pääasiassa supistettu ”lähetin” tehtäviin: sillä tuodaan tiedoksi suomalaisten luomia sisältöjä, ja siinä kaikki.

Venäjänkielinen A-studio ylensi 45 minuutin ajaksi venäjän kielen sen toissijaisesta asemasta tasavertaiseksi mediakieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Yllättäen kielelle tarjottiin tilaa ja sitä käytettiin täyspainoisesti vapaassa keskustelussa, väittelyssä, mielipidevaihdossa ja kipeiden aiheiden puimisessa. Ohjelman tarkka tekstitys avasi sisällöt suomalaiselle yleisölle. Ja lisäksi vielä kasvot, uudet kasvot. Venäjän -asioiden asiantuntijoina esiintyivät ihmiset, joita ei aiemmin tässä roolissa ole ruudussa nähty, ja he osoittivat samanlaista pätevyyttä kuin vaikkapa aiheen ässänä tunnettu Heikki Talvitie.

Mutta A-studio ei muuttunut kielenvaihdon myötä minkäänlaiseksi A-студия:ksi, jossa pyritään miellyttämään venäjänkielestä katsojaa keksimällä sille suomalaisesta näkökulmasta ”oikeita” sisältöjä. Se oli sama kunnon A-studio, suomalaisen journalismin ansiokas saavutus. Ainoa poikkeus formaatista oli se, että juontaja oli tällä kertaa yksin.

Katsottuani ohjelman tajusin, että haluaisin seurata vastaavia jatkossakin. Miksi? Osaanhan minä suomea sen verran, että pystyn kirjoittamaan tämänkin kolumnin noin vaan matkalla Helsingistä Tampeerelle. Vastaus on yksinkertainen, ainakin pintapuolisesti: A-studion tarjoama kuva suomen venäjänkielisistä on minulle mieleen. Koin yhteenkuuluvuutta eri tasolla kuin ennen — sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että kirjavaan venäjänkieliseen yhteisöön. Yhteenkuuluvuus tuntuu mukavalta.

Siinä mielessä ohjelman sävy ja tyyli oli sisältöä tärkeämpi. Olen hieman kyllästynyt Venäjän uhka -aiheeseen, joka on ollut uutisoinnin kärjessä jo toista vuotta lähes lakkaamatta. Haluaisin kuulla samassa ohjelmassa venäjänkielistä keskustelua Jari Aarnion rahakätköista, presidentti Niinistön vaalikampanjan salaperäisistä lahjoittajista, pakolaisten tilanteesta, mutta myös Venäjän valtion ulkovenäläisiin kohdistamasta politiikasta, uussuomettumisesta ja vaikkapa kaksoiskansalaisuuden haasteista.

Olen ilmeisesti ikävöinyt tasapainoista venäjänkielistä televisio-ohjelmaa, vaikken sitä tähän mennessä tajunnut. Mutta kun kiinnostukseni keskittyy Suomeen, haluan sellaisen käsittelevän ensisijaisesti Suomea. Siihen ei tarvitse edes keksiä mitään uutta: formaatti on valmiina, se toimii. Suomenkieliset tekstitykset laajentavat yleisöksi myös kantasuomalaiset ja tekevät ”niistä venäläisistä” heille ihan tavallisia tyyppejä — kappas, niiden kanssa voi olla jopa samaa mieltä!

Tietääkseni venäjänkielinen A-studio on kerännyt todella paljon positiivista palautetta. Facebookin ryhmissä ryhdyttiin jo keskustelemaan vetoomuksesta YLE:n johdolle ohjelman vakiinnuttamiseksi ohjelmistoon. Sain myös kuulla, että YLE:n johto innostui kokeesta ja saattaa miettiä A-studion ”kevennettyä versiota”, sillä täysipainoiseen ”ei ole resursseja”. En tiedä, pitääkö tämä mietintä paikkaansa, mutta sanon heti – ei missään nimessä. Ei mitään ”kevennettyä” minun verorahoillani, kiitos. Sen on oltava kunnon A-studio, viikottainen. Lähetysaika voi toki olla eri, muttei se haittaa: minä katson sen Areenasta.

Polina Kopylova, Fontanka.fi

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.