• ru
  • fi
Etusivu / Artikkelit ja uutiset / Politiikka

Koska pakotteet loppuvat?

Koska pakotteet loppuvat?
Kuva: Fontanka.ru
24 Marraskuu 2015 / Politiikka

Tiedotusvälineisiin vuosi tieto, että länsimaiden Venäjää vastaan asettamat pakotteet jatkuvat ainakin puoli vuotta. Tieto yllätti. Mutta toisaalta, mitä muuta tässä tilanteessa voisi odottaa? Miksi asenteisiin tulisi muutos?

Niin, miksi? Koko sotku alkoi Krimistä, joka on yhä ”meidän”. Donetskin alue on sekin edelleen Putinin kannattajien hallussa. Putin itse haukkuu USA:n harjoittamaa politiikkaa joka kerran ulkopolitiikasta puhuessaan.

Suojasään odotus tuntuu kuitenkin ilmassa selvästi. Media on julkaissut juttuja, joiden mukaan Venäjän aktiivinen puuttuminen Syyrian tilanteeseen pakottaisi USA:n hyväksymään Assadin presidenttinä ja lopulta patistaisi amerikkalaiset yhteistyöhön Venäjän kanssa. Eräät asiantuntijat kiinnittivät huomiota siihen, että viimeisimmissä Turkin G20 -neuvotteluissa Putinin vastaanotto oli aivan toisenlainen kuin edellisissä, missä hän joutui miltei syrjään. Toiveikkaimpia suojasäälle lienevät valuuttamarkkinat sekä pörssi. Rupla vahvistui hieman alhaisista öljynhinnoista huolimatta. Venäjän arvopaperit lähtivät varovaiseen nousuun, vaikka taloudellinen tilanne vuonna 2015 näyttää muuten synkältä.

Liike-elämän toiveikkuutta ei voi selittää muuten kuin nousevalla toivolla pakotteiden loppumisesta.

Toivon lähtökohtana ei niinkään ole ollut Venäjän suorittama sotilaallinen operaatio Syyriassa, kuin Pariisin terrori-iskut 13 marraskuuta. Venäjä aikoinaan osoitti, ja syystä, että Lähi-Idän terrorismia vastaan pitää taistella yhteisvoimin. Monista alkoi tuntua, että terrorismin vastainen liitto on lähitulevaisuutta. Jos astutaan samaan riviin kuin USA ja Ranska, niin eikö sitten pakotteetkin peruta? Eihän liittolaista kiusata pakotteilla?

Nykytilannetta vertaillaan usein toisen maailmansodan aikaiseen tilanteeseen. Tuolloin demokraattiset länsimaat ja Stalinin neuvostoliitto olivat miltei toisensa vastakohtia. Länsi ei voinut antaa Neuvostoliitolle anteeksi Puolan jakoa sekä Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valkovenäjän alueiden valloittamista. Mutta toisaalta USA:lla, Britannialla sekä Neuvostoliitolla oli yhteinen vahva vihollinen. Siksi USA ei yrittänyt heikentää Neuvostoliittoa — päinvastoin: meritse kuljetetut elintarvikkeet ja ajoneuvot antoivat merkittävää tukea sodassa Natsi-Saksaa vastaan. Tällä hetkellä Moskova ei odota Washingtonilta mitään tällaista. Mutta kai pakotteiden purkamisesta voisi jo sopia, jooko?

Näyttää kuitenkin siltä, ettei mitään lehmänkauppoja ole syntynyt. On tietenkin edelleen pieni mahdollisuus, että mediaan vuotanut tieto on virheellistä. Jos se vahvistetaan, Lännen ”kaksinaamaisuutta” ei kannata ihmetellä: nykytilanne ei globaalissa politiikassa yhtään muistuta 1940 -luvun tilannetta. Kyse ei ole siitä, että islamilainen fundamentalismi on — onneksemme — Hitlerin kansallissosialismia ja italian Fasismia paljon heikompi voima. Kyse on siitä, ettei Putinin Venäjällä ole globaalissa politiikassa edes lähelläkään sitä samaa roolia, kuin oli Stalinin Neuvostoliitolla toisen maailmansodan aikana.

Tuolloin Neuvostoliitto kantoi sodan päätaakan ja joutui käyttämään kaikki resurssinsa taisteluun. Neuvostoliiton liittolaisille oli selvä, että Volgan, Dneprin sekä Valko-Venäjän taistelutantereista riippuu koko sodan tulos. Siksi liittolaiset olivat valmiina tarjoamaan apua sekä sopimaan Stalinin kanssa sodanjälkeisen maailman rakenteista ja uhraamaan Itä-Euroopan kansakuntien etuja pitääkseen Stalinin tyytyväisenä. Stalinin geopoliittinen mahti perustui neuvostokansan miljoonauhraukseen.

Tällä hetkellä tilanne on toisin. Putin käskee pommittamaan Syyriassa, mutta hänen roolinsa näyttää ratkaisevalta ainoastaan Venäjän television lähetyksissä. Halutessaan USA voi toimia Syyriassa aivan samalla tavoin kuin Venäjä — resurssejahan heillä on. Siksi USA katsoo Putinin puuttumista Syyrian asioihin pikemminkin haitaksi omille poliittisille suunnitelmille, eikä siinä mielessä tunne mitään kiitollisuutta Venäjää kohtaan.

Irakin sodan jälkeen kävi selväksi, että pelkät pommitukset eivät poista ongelmia. Jopa maahyökkäys voi olla täysin hyödytön. Sotilaallisen operaation avulla voidaan syöstä vallasta maan poliittinen johto, mutta kansan asenteita ja ilmapiiriä sillä ei muuteta: kansa kannattaa USA-, Ranska- sekä Venäjä -vastaisia iskuja.

Lähi-Idän tilannetta ei korjata raskailla pommituksilla. Ainoa ratkaisu on edesauttaa sellaisten hallitusten muodostumista, jotka taistelevat terrorismia vastaan kaikin keinoin. Sen Putin saattaa omalla tavallaan ymmärtää, sillä hän törmäsi samaan asetelmaan Tšetšeniassa.

Miten rauhoitettiin Tšetšenia? Ei niinkään tykeillä vaan rahalla. Presidentti Kadyrovin lähipiiri saa niin runsaasti tukea Venäjän budjetista, että he pelaavat mielellään Putinin sääntöjen mukaan. Ramzan tuhoaa kaikki vastustajansa ja saa Moskovalta itsevaltiaan valtuudet, jotka vahvistetaan taloudellisilla resursseilla. Ei voi sulkea pois sitäkään vaihtoehtoa, että koko Lähi-Idän tilanne on ratkaistavissa samalla tavoin: paikallisille hallituksille tarjotaan runsasta taloudellista tukea, ja vastapalveluksi he pelaavat terrorin vastaisen koalition sääntöjen mukaan.

Mutta mistä rahat? Todennäköisimpänä maksajana on USA. Voi myös melkoisella varmuudella olettaa, että Lähi-Idän öljyvaltiot haluavat myös maksajiksi, mikäli laskeva öljynhinta ei tee heistä maksukyvyttömiä. Entäs Venäjä? Pystyykö syvää talouskriisia kokeva valtio osallistumaan keräykseen, jonka tarkoitus on lunastaa rauha kansainväliseltä terrorismilta? Löytyykö Venäjän budjetista tarvittavat miljardit, joilla ehkäistä terrorismin kasvua? Voiko leikata sosiaalikuluja varojen saamiseksi kokoon?

Mikäli Venäjällä on varat osallistua tähän ehkäisykeräykseen, USA todennäköisesti lämpenee Venäjälle. Oli sitten Krim kenen tahansa, jos vaatimattomat venäläiset helpottavat yhdysvaltalaisten veronmaksajien taakkaa, Ukraina unohdetaan. Periaatteessa, venäläisten Putinille antama kannatus tarjoaa presidentille mahdollisuuden ”ruokkia” Tšetšenian lisäksi koko Lähi-Itää. Tyytyväinen ei rahaa saa — raha varataan aina tyytymättömiä varten.

Katsoisin kuitenkin tämän maailmanlopun skenaarion lähes mahdottomaksi. Siksi pakotteet tulevat olemaan läsnä elämässämme vielä pitkään.

Dmitrii Travin, professori, Pietarin Eurooppalainen yliopisto

Ei kommentteja

Ei kommentteja

Lisää kommentti:

Voi myös kirjautua ennen kommentointia.